Vain pari viikkoa WTC-iskujen jälkeen Los Angeles Times -sanomalehden ulkomaankirjeenvaihtaja, tuolloin 25-vuotias Megan Stack, lähetetään Afganistaniin ja Pakistaniin. Hän raportoi sodan jalkoihin jääneiden siviilien ahdingosta ja yrittää saada selkoa siitä, kuka on liittoutunut kenen kanssa ja ketä vastaan. Asia kun ei olekaan ehkä niin itsestäänselvyys kuin siitä on uutisoitu.
Toimittajan matka jatkuu Irakiin ja Libanoniin sekä moniin muihin sodan ja väkivallan tuhoamiin maihin. Tämä on hänen kuvauksensa niistä seitsemästä vuodesta, jotka hän vietti raportoiden terrorismin vastaisesta sodasta, jota Yhdysvallat käy radikaalia islamia vastaan. Kirja on myös dokumentti muslimivaltioiden fundamentalismista 2000-luvulla.
Stack huomaa pian, että epämääräinen lupaus vapaudesta ja demokratiasta lunastetaan liian kovalla hinnalla. Kulkiessaan sotanäyttämöltä toiselle hän tapaa yhteisöjä ja ihmisiä, joiden elämä on lopullisesti sodan leimaama. Matkan varrelle mahtuu paljon unohtumattomia kohtauksia ja kohtaamisia. Mitä pidemmälle raportti etenee, sitä selvemmäksi käy, että länsimaisten poliitikkojen saarnaamat tavoitteet vapaista vaaleista, naisten aseman parantamisesta, turvallisuudesta ja demokratiasta karkaavat yhä kauemmas. Tässä sodassa jokaisella on oma totuutensa ja se on kaikilla erilainen!
Kirja on raportinomaisuudestaan huolimatta koskettava kuvaus siviiliväestön kärsimyksistä, tiettyjen länsimaiden poliitikkojen ja tiedotusvälineiden suoranaisesta valehtelusta sekä rankasta työstä sotanäyttämöillä – jopa oman hengen uhalla. Useimmiten hän pääsee haastattelemaan nimenomaan tavallisia, sodasta kärsineitä ihmisiä: uhreja, naisia ja lapsia. Mielestäni tämä on eräs parhaita sotakirjeenvaihtajan raportteja, ihmettelen jopa, että se on uskallettu julkistaa tällaisenaan eli suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneet maailman tapahtumista varsinaisen julkisivun ja mediamyllytyksen takana.