Kirjan kokoaja, toimittaja Mark Yarm, vietti kolme vuotta 2008–2011 näiden haastattelujen parissa. Mutta mitä on ”grunge”? Käsite on kiusannut monia ja myös hyödyttänyt (ainakin väliaikaisesti joitakin seattlelaisia) rockmuusikoita. Suurin osa haastateltavista kertoi vihaavansa tuota sanaa. Sille on annettu monia omalaatuisia merkityksiä, kirjassa yksi kokonainen luku kertoo perinpohjin, miten grungesta tuli erään musiikin alalajin nimi.
Kirja on koottu eri roolihahmojen haastatteluista ja näitä haastateltuja on todella monta, kymmeniä. Onneksi nimilista on koottu takaosaan ja sieltä on helppo luntata kuka on kuka ja toimi missäkin yhtyeessä soittaen mitäkin – tai ei toiminut. Mukana liikkeessä oli muitakin kuin muusikoita. Kirja on muuten koottu ajallisesti hyvin eli lähdetään siitä, että jotain outoa ja erilaista tapahtuu Seattlessa. Mitä oudoimmat tyypit lyöttäytyvät yhteen, perustavat bändin, jolla on törkeä ja/tai outo nimi ja alkavat soittaa merkillistä, jopa luotaantyöntävää musiikkia. He jopa menestyvät, ainakin osa heistä.
Äkkiä koko maailma on täynnä grungea – ruudullisia flanellipaitoja muotilehtien sivuilla ja paikalliseen slangiin liittyviä T-paitoja. Tosin tässäkin kaverit heittivät legendaa; kuuluisa grungeslangi oli itse keksittyä puppua. Flanellipaidat ja muu pukeutuminen taas Koillis-Amerikassa aivan käytännön sanelemaa: oli kylmä ja vaatteita piti haalia päällekkäin, niitä napattiin vaikka isän kaapista, jos tilaisuus tuli.
Musiikki oli kuitenkin sitä itseään. Erilaista ja outoa. Julmaakin, kovaa ja kertoi joskus enemmän musiikin tekemisen halusta kuin taidoista. Kuitenkin Seattleen alkoi kokoontua erittäin lahjakkaita nuoria yhtyeitä. Syntynsä saivat tietysti Nirvana, Malfunkshun, Green River, Alice in Chains, Soundgarden, Candlebox, Screaming Trees, Mother Love Bone, Pear Jam ja monen monta muuta yhtyettä, joista lisää myös kirjassa. Kokoonpanot ja nimetkin vaihtelivat todella usein, vain muutama kokoonpano oli hieman pysyvämpi.
Kirja on massiivinen selvitys Seattlen odottamattomasta ja oudosta noususta universumin keskipisteeksi! Kirjan haastatteluissa on vilpittömyyttä, joka vie takaisin 1990-luvulle kuohunnan aikakauteen ja niiden flanellipaitojen ja pitkien hiusten viidakkoon. Tarinat ovat yksityiskohtaisia ja jokaisen omia näkemyksiä. Ne ovat täynnä pilkkaa ja ivaa, hurjia tarinoita juopottelusta ja keikoista sekä kiertueista, hävityksestä ja kauhistuksesta. Ne ovat täynnä draamaa ja myös vihaa ja rakkautta, kuten elämä ainakin. Tarinat huipentuvat joidenkin menestykseen ja huippuihin sekä lopulta toisten huumeidenkäyttöön ja kuolemaan…
Itselleni kirjassa oli osittain uutta materiaalia, eli pidin tästä ja kirja on todella hyvin koottu. Ainoa pieni hankaluus tulee haastateltujen tunnistamisesta pitkien kappaleiden välissä. Itse jouduin välillä tarkistamaan, kuka tämä kaveri on ja miksi hän on tässä äänessä. Pieni ongelma, sillä kirja vie selittämättömästi mukanaan Seattlen sateisiin öihin ja pieniin, kummallisiin keikkapaikkoihin kuuntelemaan ehdottoman räkäistä ja kammottavan näköistä bändiä.
Kaikille grungen ja musiikkikirjallisuuden ystäville ehdotonta kesälukemista moneksikin illaksi. Kirja oli vuonna 2011 Time-lehden vuoden kirja, Spinin ja NPR:n kymmenen parhaan kirjan joukossa sekä Time Out New Yorkin kriitikon valinta.