Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Alussa hämmentävä, erilainen, viihdyttävä ja ajatuksia herättävä romaani. Samaan aikaan pinnallista ja syvällistä pohdintaa.” Näin vastasin kun kysyttiin, minkälainen kirja Kaikki päivän tunnit oli.
Kaikki päivän tunnit eroaa muista tänä vuonna lukemistani kirjoista paljon. Eikä tämä johdu vain joka luvun jälkeen tulevista sanakirjojen viitteistä ja niiden kommenteista, joilla selitetään luvuissa merkittyjä alaviitteitä. Kirjan juoni on erittäin pelkistetty, mutta yli 400-sivuinen kirja tekee vaikutuksen sisällöllään. Puhetta on kissoista entisiin rakastajiin ja poikaystäviin asti, eikä monimutkaisia kasvojensiirtoleikkauksiakaan sovi unohtaa.
No niin, kuulehan. On olemassa yhteensattumia ja sattumia (3), joiden johdattelemina jotkut pisteet kohtaavat toisensa ja jatkavat matkaa, jotka kohtaamispisteessä muodostavat hetken aikaa yhden isomman pisteen, ohimenevän ja hetkellisen, mutta kuitenkin pisteen, kohdan, jossa kolahtavat toisiinsa ja jatkavat hiukan toisin, vähän uusina ja muuttuneina suuntiinsa.
Juuri tästä on kyse päähenkilöiden välisten suhteiden kehityksessä. Anna, Ben, Cecilia ja Daniel elävät omien rutiiniensa ja muistojensa ympäröiminä, mutta kun heidän polkunsa risteävät päivän aikana, muodostuu pisteitä, jotka vaikuttavat juonen ja henkilöiden seuraaviin tapahtumiin. Tästäkin huolimatta neljä päähenkilöä pysyvät kurssissaan loppuun asti, eihän yhden päivän aikana arvomaailmaa ympäri käännetä.
Juoni ajelehtii. Sen paremmin en kirjan etenemistä osaa kuvata, sillä kirjan sisään rakennetun kaikkitietävän kertojan ja neljän päähenkilön välinen vuorovaikutus sekoittaa kertojan omaa pohdintaa päähenkilöiden tuntemuksiin, tai ainakin niihin tuntemuksiin, mitä kaikkitietävä kertoja olettaa heidän tuntevan kyseisellä hetkellä. Kirjan kertoja on samaan aikaan mukana tarinan kulussa ja sen ulkopuolella erillään tapahtumista.
Kirjan henkilöt on nimetty aakkosjärjestyksessä, eikä sitä voi olla huomaamatta aina uudestaan kirjan edetessä, samaan aikaan kun kerronnassa on hyödynnetty kaaosta esimerkiksi lauseiden pituuksia rankasti muuntelemalla. Kontrasti on vahva ja se sopii kirjan tyyliin todella hyvin.
Tämä yhdenpäivänromaani tarvitsi useamman päivän ennen loppuaan, mutta oli silti jokaisen illan arvoinen!