Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
On pysäyttävää ajatella, että merissä on elänyt haikaloja pidempään kuin maalla on kasvanut puita. Ehkä eläinryhmän muinaisuuden vuoksi ihmisillä on käsitys, että hait eivät ole muuttuneet miljooniin vuosiin ja, että lajit ovat keskenään aika samanlaisia. Olettamus menee komeasti pieleen kuten Nick Crumptonin ja Gavin Scottin kirja Kaikki mitä olet tiennyt haikaloista on pötyä osoittaa. Vanhat uskomukset saavat nopeasti huutia: hait ovat erakkoja, isokokoisia, eivät erityisen älykkäitä, eivät huolehdi poikasistaan ja saalistavat kaikki samalla tavalla. Höpsis! Tästä eläinryhmästä jos mistä löytyy poikkeuksia joka sääntöön.
Historian varrella on elänyt mitä kummallisimpia hailajeja ja toisaalta sukupuuttoaallot ovat pyyhkineet lajeja pois kartalta kerta toisensa jälkeen. Jopa niinkin hiljattain kuin 19 miljoonaa vuotta sitten oli massiivinen sukupuuttoaalto, joka tuhosi silloisista avomerenhailajeista yhdeksän kymmenestä. Kirjassa pohditaan myös kysymystä, joka varmasti mietityttää monia pieniä haiden ystäviä, eli voisiko jättimäinen megalodon vielä elää jossain maailman merissä. Valitettavasti vastaus tähän kysymykseen näyttää olevan ei, megalodonin sukupuutto vaikuttaa tosiasialta.
Valitettavaa on, että sukupuutto uhkaa myös monia nykyisiä hailajeja. Joku voi tietysti kysyä, mitä merkitystä tällä on, tarvitaanko haita oikeastaan mihinkään? Itse asiassa hait ovat yksi valtamerten tärkeimmistä eläinryhmistä, sillä ne pitävät kalapopulaatioita tasapainossa ja niiden varassa on jopa koko ekosysteemin terve toiminta. Hait ovat siis varsin kaukana siitä haittaeläimen maineesta, joka niihin toisinaan liitetään, ja niistä on myös odottamatonta hyötyä. Yhdessä kiinnostavassa luvussa Crumpton esittelee erilaisia ja varsin luovia teknologisia ratkaisuja, jotka saavat kiittää olemassaolostaan haita.
Erityistä kiitosta kirja saa siitä, että se ei ole unohtanut rauskuja, eli haiden lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Monet kuvittelevat, että rauskuja on olemassa vain muutamia lajeja, mutta niitä on itse asiassa enemmän kuin hailajeja, ja myös ne ovat uskomattoman moninainen eläinryhmä.
Kaikki mitä olet tiennyt haikaloista on pötyä osoittautuu siten varsin mainioksi tietokirjaksi. Aivan kuten edeltäjänsä Kaikki mitä tiedät dinosauruksista on pötyä, kirja ei tyydy laiskasti kertaamaan perusasioita, vaan tuo mukaan myös uusinta tutkimustietoa mutta helposti pureskeltavassa muodossa. Laatua on luvassa myös kuvituksen osalta josta on vastuussa jälleen kerran Gavin Scott. Mikäli haikalatieto kiinnostaa, niin Kaikki mitä olet tiennyt haikaloista on pötyä on ehdoton valinta.