Kaikki mikä kiiltää oli niin odotettu! Olikin jo päässyt syntymään melkoinen ikävä komisario Antti Hautalehtoa. Tässä kirjassa ollaan jälleen Porvoossa ja tutussa porukassa.
Heti alkajaisiksi lukijalle esitellään Anton ja Sebastian ja kyllä vaan heti käy selville, että he eivät ole mitään partiopoikia. Pojat ovat ystäviä, mutta kummankin melko lailla karu menneisyys on tehnyt tehtävänsä. He ovat rikollisia. Mukaan soppaan saadaan vielä Linda, niin on naiskiintiökin kohdillaan. Muut roistot ovat vielä hurjempia. Sakke ja Peter, jotka tuntuvat aluksi viettävän kesäiltaa mökillä, mutta idylli särkyy melko pian.
Tämän kirjan rikos on salakuljetus, joka menee myttyyn. Hommaa pyörittää kansainvälinen porukka ja välikäsiä piisaa. Koska tilanne ei suju kaikkien suunnitelmien mukaan, alkaa tulla uhkaavia tilanteita. Eri tason rikolliset ottavat mittaa toisistaan ja se meinaa olla hengelle hupaa. Jokaisella olisi kakussa jaettavaa ja kun jää nuolemaan näppejään, se panee harmittamaan.
Komisario Antti Hautalehto saa tehtäväkseen kimurantin jutun. Kuka pelkää ja ketä, kyllä käy jännittäväksi. Tykkäsin ihan hirveästi siitä, etten voinut aavistella mitään, vaan kaikki tuli nurkan takaa, aina yllätyksenä. Juuri kun oikein pelotti, jännitti ja kauhistutti, napsahti joku huumorin pläjäys, ja että se tuntui hyvältä!
Antti Hautalehto tuntuu niin oikealta ihmiseltä, sellaiselta johon haluaisi tutustua. Antti tykkää Leenasta, naisystävästään, mikä tulee juuri sopivassa määrin välillä ilmi. Lisäksi se, miten hän näkee ihmiset ihmisinä, rikollisetkin. Ehkä kirjan parasta antia ovat juuri ne kohdat, joissa Antti kuulustelee rikollisia. Lukijankin kiukku hälvenee, kun poliisi on niin sympaattinen.
Kirjassa elää ja vaikuttaa Porvoon poliisin hieno porukka, jokainen omanlaisensa. Heidän elämäänsä haluaa seurata, kuunnella sitä sanailua, olla mukana siinä, miten rikoksia ratkotaan.