Kuluttaminen on luonnollinen suunta, johon toimittaja-kirjailija Julia Thúren suuntaa kirjoitettuaan ensin kaiken sijoittamisesta ja rahasta (teoksessa Kaikki rahasta: Näin säästin kymppitonnin vuodessa). Kaikki kuluttamisesta ponnistaa kirjailijan omasta elämästä ja tarpeesta jäsentää hänen omaa ajatustaan rajoittaa kulutusta ja kirja on kirjoitettu tästä lähtökohdasta. Huomio on tavaroissa ja palveluissa eli kulutuksen kohteet on rajattu tarkkaan, mikä toimii mainiosti ja tekee kokonaisuudesta helpommin lähestyttävän.
Thúren käy läpi ensin yleisesti sitä, mihin ja miksi ihminen kuluttaa niin, että meitä uhkaa väistämätön ilmaston lämpeneminen ja katastrofaalinen ympäristön muutos sen seurauksena. Teos käy napakasti läpi 300 viimeistä vuotta kuluttamista eli muutoksen ympäristön näkökulmasta kestävästä omavaraistaloudesta kestämättömään jälkiteolliseen talouteen, jota tänä päivänä elämme.
Toisena kantavana teemana kirjassa on ajatusmallit ja normit, jotka saavat meidät haluamaan ja tavoittelemaan uusia asioita. Kirja esittelee teorian ihmisen seitsemästä kulutustyypistä ja kuvaus ihmisistä kuluttajatyyppeinä on mielenkiintoinen; jokainen kykenee varmasti löytämään itsensä, jos ei nyt suoraan jostain tietystä kuvauksesta, niin läheltä sitä. Kiinnostavaa on myös kuluttamisen pohdinta evoluutiopsykologisista lähtökohdista sekä se, miten mainostaja osaa hyödyntää ei vain tätä psykologista kulmaa vaan kaikkia niitä muitakin, jotka kannustavat meitä kuluttamaan.
Lopuksi kirja tarkastelee kuluttamisen tulevaisuutta ja sitä, mihin raha ja aika kannattaa käyttää. Vähemmän yllättävästi vähemmän rahaa pitäisi käyttää kamaan ja enemmän palveluihin ja erityisesti taiteeseen sijoittamiseen eli kultturipalveluiden ostamiseen Kaikki kuluttamisesta kannustaa. Thúren perää myös kuluttajalta vastuullisuutta ja kuluttajan pitäisi kiinnittää tuotteiden ja palveluiden tuottamisen vastuullisuuteen tarkasti huomiota.
Thúren käy kirjan teemoja läpi kattavasti sitoen ne omaan elämäänsä ja elämänkokemuksiinsa, tieteeseen sekä haastatteluihin, joita hän on kirjaa varten tehnyt. Kokonaisuus on kiinnostava ja runsaasti ajatuksia herättävä mutta kuten kirjailija itsekin johdannossa toteaa, kirja on vahvasti kirjalilijan omasta näkökulmasta kirjoitettu. Tämä pisti paikoin miettimään sitä, että kuvaako kirja liiaksi vain yhtä kuplaa (keskiluokkaiset pääkaupunkiseutulaiset / kaupunkilaiset) ja tavoittaako tämän nimenomaisen kuplan ulkopuoliset kansalaiset sen tärkeän sanoman, jota kirja yrittää välittää, kirjaa lukemalla. Toivon että tavoittaa, sillä aihe on meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta massiivisen tärkeä ja muutoksia kulutustottumuksiin tarvitaan.