Jakamistalous ei vieläkään ole kunnolla rantautunut Suomeen, vaikka tarvetta olisi sekä aivan henkilökohtaisesti että yhteisöllisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämpään elämään. Kaikkea ei ole tarpeen omistaa itse – eikä läheskään jokaisella ole siihen halua eikä mahdollisuutta. Palvelujen ja tavaroiden jakaminen ei ole uusi asia, aiemmin tiiviimmissä yhteisöissä se olikin luonnollista ja toimivaa. Nyt ollaan jälleen palaamassa siihen, että lainata voi vaikkapa palveluksia vastaan. Sosiaalinen media ja sen kehittyminen ovat nopeuttaneet ja helpottaneet tavaroiden ja palveluiden vaihtamisen saatavuutta ja muun muassa varaamista. Nykyisin yhteisöllisyys ylittää maiden ja maanosien välit kevyesti.
Samalla ihmisen suhde kuluttamiseen ja omaisuuteen on muuttumassa, joko omasta halusta tai olosuhteiden pakosta. Lisäksi kuluttajat ovat entistä aktiivisempia. Huoli ympäristöstä näkyy esimerkiksi siinä, että tavaraa ei haluta hankkia vain odottamaan satunnaista käyttöä. Hyvän esimerkkinä vaikkapa porakone, jota tuskin joka taloudessa tarvitaan edes vuosittain; voisiko sen hankkia vaikka taloyhtiön käyttöön, kuten joskus on tehtykin. Samoin useissa taloissa on talopesula, jonka koneet ovat tehokkaampia ja ajanmukaisempia kuin itsellä olisi varaaa hankkia. Kimppakyyti on monen suomalaisen arkea, samoin tavaroiden vaihto tai lahjoittaminen sekä usein myynti eri nettihuutokaupoissa. Lisäksi vaikkapa palveluiden jakaminen ja vaihtaminen puolestaan luo uutta taloutta näin kriisien keskelle.
Kirjassa tarjotaan konkreettisia esimerkkejä sekä maailmalla että Suomessakin jo toimiviin jakamistalouden malleihin. Miten esimerkiksi aikapankki toimii, entäpä asunnon yhden huoneen vuokraaminen väliaikaisesti lyhyemmäksi aikaa? Mukana on hyviä ja käyttökelpoisia vinkkejä, joita kannattaa itsekin kokeilla. Suomessa aivan kaikki eivät toimi lainsäädännön puutteiden takia, mutta lait ja säännökset muuttuvat jatkuvasti ja uusia ideoitakin tulee varmasti eteen usein. Hyvinä esimerkkeinä vaikka lasten lelujen ja harrastusvälineiden vuokraaminen, joita en itse ole kokeillut. Kokemuksia sen sijaan on matkustamisesta, tavaravaihdosta, nettihuutokaupoista. Kaikissa löytyy hyvät puolensa ainakin autottomalle ja pienituloiselle, joka ei todellakaan haluaisi omistaa mitään turhaa.
Kirja on helppolukuinen opas jokaiselle ekologiasta ja jakamistaloudesta kiinnostuneelle. Lisäksi kirja saa helposti miettimään, mitä muuta olisi mahdollista jakaa, ehkä lähinnä palveluita, joita ei ainakaan kotimaassa tunnuta vielä osaavan edes kysyä tai vastaavasti tarjota.
Kaikki jakoon! on erinomainen opas jakamistalouden periaatteisiin ja kulutustottumusten muuttamiseen.