Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
John Irvingin juonet, henkilöt ja tilanteiden luominen ei jätä ainakaan minua koskaan kylmäksi. Tätä kirjaa luetaan silmät joka hetki kuopistaan pulpahtamaisillaan.
Sympaattinen perhe elää käsittämätöntä elämää. Päähenkilö John Berryn isällä on utopia hotellista, isosisko on liiankin kiehtova ja pikkusisarukset outoja. Äiti vaikuttaa ainoalta täysjärkiseltä. Lempihahmoni on kuitenkin piereskelevä, kuolemansakin jälkeen kuvioissa viipyilevä musta labradorinnoutaja Suru.
Irvingin kirjoissa esiintyvät melkein aina tekijät paini, saksan kieli ja Itävalta. Niin tässäkin teoksessa.
Kirjallisuusanalyytikot hehkuttavat sitä perhekuvauksena ja kasvukertomuksena. Perhe onkin ehdottomasti keskiössä, hullu perhe. Kai Irvingiä voi siis lukea syvällisenä symbolistina; minä ainakin saan kuitenkin ihan tarpeeksi kicksejä karhuista, Freudista (karhunkesyttäjä-sellaisesta) ja Wienin ykkösluokan huorista sellaisenaankin, enkä pidä tarinaa mitenkään julistuksellisena.