“Uutiset ovat totta, tyttökullat ei.”
Oi, Antti Holma, tuo Suomen kansallisaarre. Antti Holma kertoo uudessa kirjassaan itsestään, aloittaen alusta jatkaen eteenpäin kaupunki kerrallaan. Holman tarina on kodin etsintää, sekä paikkana, ihmisenä että ihmissuhteissa. Holman tarina on välillä haikea ja jopa melankolinen, välillä saa myös nauraa. Onko tässä kirjassa se oikea Antti, vai onko se se Antti, jonka Antti haluaa muiden näkevän. Tosin autofiktion kuje onkin siinä, ettei voi tietää, mikä on totta ja mikä väritettyä totuutta.
Holman kirjaa kannattaa alkaa lukea ennakkoluulottomasti. Kaikki elämäst(ni) ei ole mikään hupinäytelmä ja Holmasta tulee uusia puolia esille. Eniten kirjasta saa irti tietenkin Antin itsensä lukemana. Parasta kirjassa ovat kuvaukset Helsingistä ja rakastunut ranskanperuna.