Jenny Kangasvuo julkaisi viime vuonna toisen romaaninsa, oivallisen polyamoriakuvauksen Hiukset takussa. Hän on myös pitkän linjan novellinkirjoittaja ja varmasti tuttu nimi suomalaisten spefinovellien kenttää seuranneelle. Kaikessa lihassa on tahto kerää yksiin kansiin Kangasvuon parhaita novelleja vuosien varrelta: vanhimmat ovat jo parikymmentä vuotta vanhoja, mutta mukana on myös pari uutta, ennenjulkaisematonta novellia.
Spefin kentällä liikutaan, tarinoissa on elementtejä niin fantasiasta, scifistä kuin kauhustakin. Ajallisesti ollaan muun muassa viikinkiajassa, nykyajassa ja tulevaisuudessa. Selkeimpiä yhdistäviä teemoja ovat lihallisuus ja ruumiillisuus. Nämä novellit eivät ole vain ajattelua ja puhetta, näissä on paljon hyvin konkreettista fyysisyyttä, paljon seksiä ja kuolemaa.
Novelleissa kohdataan esimerkiksi hylkeennahkansa luonut Unnur, joka naisen hahmossa lumoaa kokonaisen viikinkikylän, mutta vangittuna väärään olomuotoon haikailee silti takaisin merelle. ”Ajajainen”-novellissa häätaloon nauhoja kutomaan saapuva Ruut suostuu majoittumaan pikkusaunaan, jossa kukaan ei ole pystynyt nukkumaan kummittelun vuoksi. Hekuman huipulla -antologiassa julkaistu ”Käenmuna” on herkullisen omituisella tavalla hekumallinen tarina. Uusissakin novelleissa on helmiä, kuten ”Temppelin turvallinen vihreys”, jossa nöyrä temppelipalvelija saa muistutuksen alkuperästään, kun vuosien odottelun jälkeen tulee hänen vuoronsa saada vastaus ajat sitten esitettyyn kysymykseen temppelin mystiseltä oraakkelilta.
Kaikessa lihassa on tahto on hieno kokoelma; jo oli aikakin saada Kangasvuon novellituotantoa kokoelmamuotoon.