Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luulin, että James Herriot kirjoittaa lastenkirjoja. Kaikki muut, jotka ovat kertoneet lukeneensa Kaikenkarvaiset ystäväni, ovatkin lukeneet sen kohtuullisen nuorina, mutta mikään lastenkirja se ei ole. Heti ensimmäisellä sivulla eläinlääkäri kiskoo sontaisella navetan lattialla vasikkaa lehmän kohdusta narun avulla. Kirjan myötä tulee selväksi, että 1930-luvun maaseutueläinlääkärin työ on täynnä erilaisia eritteitä, vaaroja ja puutetta arvostuksesta.
Vanhempi kollega valistaa nuorta tohtori Herriotia hänen uransa ensimmäisen sairaskäynnin jälkeen: ”Tämä on lystikäs ammatti. Se tarjoaa harjoittajalleen ainutlaatuisia tilaisuuksia käyttäytyä naurettavasti.” Eikä koko ammatinkuva olekaan pelkkiä kohdunkiertymiä ja paiseita, vaan myös jännittäviä leikkauksia, kiistoja hoitomenetelmistä, ja saattaa eläinlääkäri joutua toimimaan setänä hemmotellulle pekingeesillekin.
Taiteilijanimellä James Herriot kirjoitetut puoli-elämäkerralliset tarinat ovat hurjan hauskaa luettavaa. Pihit, omapäiset karjankasvattajat ja omituiset työtoverit englantilaisella huumorilla kerrottuna ovat ymmärrettävästi vaatineet kirjoittamisajankohtana hieman enemmänkin nimien muuttamista. Tärkeässä osassa kerronnassa on entisaikojen Yorkshiren maaseutu.
Alle kymmenen sivun lukuja on kevyt lukea. Lisää tietoa löytyy esimerkiksi Wikipediasta (kankea, suora käännös englanninkielisestä).