Kaikella rakkaudella -kirja ilmestyy oikein mielenkiintoiseen aikaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki herättää myrskyisää keskustelua puolesta ja vastaan; tosin tämä myrsky lienee saanut alkunsa jo parin vuoden takaisen television Homo-ilta-ohjelman aikoihin. Kaikella rakkaudella sisältää 14 kirjoitusta homoudesta, lesboudesta, transsukupuolisuudesta ja niiden asemasta nyky-Suomessa. Mukana on julkisuudestakin tunnettuja kirjoittajia, kuten Marja-Sisko Aalto, Jani Toivola ja äskettäin edesmennyt Mirkka Rekola.
Kaikella rakkaudella -kirjan artikkelit antavat rehellisen tuntuisen ja kovin riipaisevankin kuvan Suomen todellisuudesta näissä asioissa. Vaikka yleisen mielipiteen seksuaalivähemmistöjä kohtaan voikin sanoa parantuneen, on vielä paljon epäkohtia. Perhesuhteisiin liittyvät kysymykset aiheuttavat monia ongelmia. Tästä kertoo kirjoituksessaan muun muassa kansanedustaja Jani Peltola, joka kertoo aina olleen ”sielultaan suurperheen emäntä”. Jeanette Östman taas kuvailee niitä monimutkaisia ja osin tragikoomisiakin piirteitä, joihin sateenkaariperhe törmää virastobyrokratiassa. Sekä Östman että radiojuontaja Ted Urho pohtivat myös sitä, mitä on olla kahden vähemmistön jäsen, kun he seksuaalisen suuntautumisensa lisäksi ovat myös suomenruotsalaisia.
Mielenkiintoinen on myös se tapa, jolla sekä Marja-Sisko Aalto, Johanna Korhonen että yhdessä artikkelinsa kirjoittaneet Susanna Airola ja Markus Topi kuvailevat evankelisluterilaista kirkkoa ja sen suhtautumista seksuaalisuudeltaan erilaisiin ihmisiin. Sen sijaan kirjaan sijoitetut kaksi fiktiivistä tekstiä eivät minusta ehkä oikein sopineet kokonaisuuteen. ”Olen ollut rikollinen puolet elämästäni, 41-vuotiaaksi asti”, kirjoittaa Mirkka Rekola viitaten vuoteen 1972, jolloin homoseksuaalisuus poistui rikosluokituksesta – sairausluokituksessahan se oli vielä 1980-luvun alkupuolelle asti. On mielenkiintoista nähdä, miten käy tasa-arvoisen avioliittolain eduskunnan käsittelyssä. Ehkäpä ajan myötä toteutuvat toimittaja Johanna Korhosen sanat, joilla hän kuvaa homofoobisia ihmisiä: ”He ovat rasittavia, mutta onneksi heitä on vähän. Yhä vähemmän. Vielä he katoavat kokonaan. Iloitsen!”