Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tartuin kirjaan ihan ohimennen, koska siinä on niin kaunis kansikuva, kuva joka ottaa katseen haltuun ja sitten huomaa, että onhan siinä katsottavaa ja paljon onkin.
Kun selasin kirjaa, ymmärsin, että se on juuri minulle. Tarinassa on sisko ja sen veli, joilta on juuri kuollut isä. Juuri niin kuin minulla, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin, vaikka tarina alkoi jo viedä minua.
Tuomas on se veli, rauhallinen ja aika lailla mitäänsaamaton. Ei naisjuttuja, ei oikeastaan mitään, mutta kiltti ja ymmärtäväinen.
Kaisa on se Tuomaan sisko, naimisissa, yhden lapsen äiti ja ei-onnellinen. Haikailee nuoruuden rakastetun perään. Melko levoton sielu.
Sisarukset ovat aika lailla läheisiä ja miten sitten käykin niin, että Tuomas vähän ihastuu pappiin, Helenaan, joka siunasi heidän isänsä. Hän pyytää Helenalta neuvoja, kun häntä pyydetään puhumaan uskonnottomien hautajaisissa.
Tarina on kiehtova ja ihmissuhteiltaan vieläkin kiehtovampi. Pidin Jukka-Pekka Palviaisen kerronnasta ihan tavattomasti ja siitä sellaisesta piilohuumorista, joka tuikkasi aina silloin kuin sitä vähiten odotti.
Sisko ja sen veli on aina niin hyvä juttu. Mies-nainen -aspekti juuri sisarussuhteessa on aina mielenkiintoinen.
Jukka-Pekka Palviainen on enemmänkin nuorten kirjojen kirjailija. Vaan olen jälleen sitä mieltä, kuten monen muunkin kohdalla, että sitten kun nuorten kirjailija kirjoittaa myös aikuisille, niin osuu ja uppoo!
