Muuttuuko kahvi tulevaisuudessa normaalihyödykkeestä vain harvojen ja valittujen herkuksi? Siinäpä tulevaisuuden skenaario, joka ei taatusti suomalaista kahvikansaa miellytä, mutta josta uutisissa on puhuttu yhä tihenevään tahtiin. Mikä sitten on ongelma ja miksi Petri Leppänen ja Lari Salomaa toivovat kirjassaan kahvivallankumousta?
Käy ilmi, että kahvinviljely ei ole sieltä aivan helpoimmasta päästä. Vaativa kasvi vaatii vulkaanisen ja ravinteikkaan maaperän, paljon, paljon vettä ja kaiken lisäksi kasvi köyhdyttää nopeasti maaperän, jossa sitä viljellään. Kahvinviljelyyn sopivan maa-alan ennustetaan kuitenkin tulevaisuudessa reippaasti pienenevän, varsinkin herkkä Arabica-kahvi on vaarassa.
Leppänen ja Salomaa matkustavat aina Brasiliaan asti Crocejen perhetilalle tutustumaan viljelymetodeihin, jotka pitävät maaperän kunnossa ja kenties voivat taata kahvintuotannon tulevaisuudessakin. Luomuviljely on päivän sana, mutta ei sekään helppo tie ole, eikä myöskään aina niin eettistä kuin kuluttaja haluaisi uskoa; luomuviljelty kahvi voi olla laadultaan huonoa ja orjatyövoimalla tuotettua. Tärkeää onkin ottaa huomioon sekä hyvät viljelymetodit että työolosuhteet.
Minkälaisia haasteita kahvinviljeliöillä on, miten heidät voisi paremmin sitouttaa kestävään kehitykseen ja entäs me kuluttajat sitten – voisimmeko nauttia vähemmän mutta laadukkaampaa kahvia ja miten ylipäätään määritellään hyvä kahvi? Kirja vastaa moniin kysymyksiin ja vaikka lukukokemus onkin ilman muuta opettavainen niin kuiva se ei ole, sillä tarina kerrotaan Crocejen perheen henkilökohtaisen näkökulman kautta.
Leppäsen ja Salomaan into on tarttuvaa. Vaikka haasteita löytyy, niin kirjassa ei sorruta missään vaiheessa pessimismiin vaan asioille voidaan tehdä paljonkin. Kahvivallankumous on ilahduttava tietokirja siitä, kuinka kahvi päätyy pöydällemme ja mitä voidaan tehdä, jotta niin tapahtuisi jatkossakin.