Mauri Kunnaksen tyttärien Nooran ja Jennan luoma Kaheli sakki seikkailee jo toisessa kirjassaan. Edellisen kirjan Kaheli sakki ja kauhujen kaappi tunteminen ei ole tarpeen, Pöyhkeä Paroni aukeaa kyllä vaikka henkilöt eivät olisi entuudestaan tuttuja.
Kirjan pääosassa on Majatalo Perätuuli, jossa asustaa sekalainen joukko asukkaita. Joukkio saa yllättäen riesakseen pöyhkeän Paronin, joka oitis nimittää itsensä kaiken hallitsijaksi ja olettaa, että kaikki muut ovat olemassa vain palvellakseen häntä. Majuri Kuugelbum varsinkin ottaa Paronin saapumisen raskaasti ja alkaa oitis punoa juonia Paronista pääsemiseksi.
Kirja kertoo pääasiassa näistä erilaisista epäonnisista yrityksistä päästä Paronista eroon ja toisaalta Paronin diktaattorimaisista kohtuuttomuuksista. Lopulta Paronista päästään, mutta eipä tämä tainnut mitään oppia. Paroni on tympeä tyyppi ja majatalon asukkaatkin aika negatiivisia toisiaan kohtaan, varsinkin herkkätunteista Hemppa-norsua kohdellaan kautta linjan ikävän tylysti.
Kaheli sakki ja pöyhkeä Paroni on kelpo kirja; ei lastenkirjojen huippua, mutta lapset kyllä pitivät ja halusivat tarinan kuulla. Toimii siis. Teksti on kooltaan ja määrältään sellaista, että se sopii itsekin luettavaksi vähän pienemmillekin lukijoille, jos ei nyt ihan aloittelijoiden kirja olekaan.