Viimeksi Jørn Lier Horstin kirjasta kirjoittaessani päivittelin skandinaavisten dekkarisarjojen loputonta määrää, kun lukijasta tuntuu, että seuraa jo vaikka kuinka monen poliisin edesottamuksia, ja aina vain tulee uusia, joita ei ole tiennyt/ehtinyt seurata. Taidan lopettaa koko päivittelyn, kun eteeni tuli taas uusi eli Eva Frantzin Anna Gladista kertova sarja. Ja ihan hyvänlaatuinen on tämäkin. Gladista on aiemmin kerrottu vuonna 2017 ilmestyneessä kirjassa Sininen huvila.
Kirjan elementit ja niiden asettelu eivät ehkä ole järin omaperäisiä: on tytöille tarkoitettu sisäoppilaitos, jonka yksi opettaja murhataan. On Lucia-kulkuetta ja sen valmistelua, on sekä oppilaiden että opettajien välisiä skismoja, on päähenkilönä olevan poliisin parisuhdeongelmia sekä dekkareille niin tyypilliset lukujen välissä olevat kursiivilla painetut jaksot, joissa joku/jotkut tilittävät kohtaamiaan kauheuksia.
Mutta kuten sanottu, Kahdeksas neito on miellyttävää luettavaa. Väkivalta on jätetty minimiin ja Anna Gladin persoona tuntuu kiinnostavalta; hän ei suinkaan ole mikään täydellinen nainen ja työtoveri, vaan tuiskahtee milloin minnekin, eikä niissä parisuhdeasioissakaan toimi aina ihan järkevästi. Mutta oikean dekkaripäähenkilön tavoin hänellä on aitoa intuitiota käsiteltävänä olevaan tapaukseen; ”vatsatuntumaksi” hän sitä itse kutsuu.
Suositeltavaa luettavaa siis, ei ehkä mikään dekkaritaiteen mieleenjäävin helmi, mutta toisaalta tämä on vasta sarjan toinen osa, ja Frantzilla on halutessaan aikaa petrata.