Tähän kirjaan minä upposin. Kirja osui ja upposi minuun. Tässä mennään Tuusulaan ja siellä Onnelaan ja eletään tätä aikaa ja vuotta 1936 limitysten. Aluksi kappaleittain, mutta sitten jo kesken kappaletta. Välillä ei tiennyt kumpaa aikaa halusi seurata mieluummin, halusi olla nyt ja sitten siellä jossain menneisyydessä.
Tarina kuljettaa ja samalla entisöidään ikkunoita ja käydään astrologisia huoneita läpi, on taiteilijaelämää ja tätä päivää. Mitään ei ole liikaa vaan sillai sopivasti. Sitä kiinnostui, kun kirjalla oli vielä todellisuuspohja, jäi tiedon nälkä, että haluaisi tietää lisää. Mitä kaikkea Tuusulassa tapahtui ja kun seuraavan kerran siellä päin liikkuu, on varmasti poikettava Onnelassa.
Kata Kärkkäinen kuuluu suosikkikirjailijoihini, vaikka on myönnettävä, että minulla meni aikaa, ennen kuin saatoin hänen teoksiinsa tarttua. Onneksi mursin sen asenteen.