Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovan sarjan kahdeksannessa osassa Stephanie joutuu naapuriapuna etsiskelemään kadonnutta äitiä ja tytärtä. Tämä ei kuitenkaan tunnu miellyttävän kaikkia, sillä muun muassa kauhistuttava ja mafiayhteyksistään tunnettu Eddie Abruzzi vihjailee selväsanaisesti, että Stephanien kannattaisi oman etunsa vuoksi luopua tapauksesta. Pian alkaakin vaikuttaa siltä, ettei äidin ja tyttären katoamistapaus johdu ainoastaan avioeron aiheuttamista kiistoista, vaan taustalla on jotakin paljon suurempaa. Tähän voisi vihjata muun muassa se, että Stephanie saa jänikseksi pukeutuneen vainoajan ja erittäin epämiellyttäviä lahjoja, hänen autonsa räjähtelevät jälleen ja eräänä päivänä hän löytää sohvaltaan istumasta kahtiasahatun miehen.
Työasioiden ohella huolta tuottavat ihmissuhteet, sillä suhde Morellin kanssa on määrittelemättömällä tauolla, eikä Rangerkaan ole vielä lunastanut intiimiä palkkiotaan. Molempien miesten apua tarvitaan kuitenkin Stephanien hengissäpitämisessä, sillä Abruzzin käymän sotapelin tavoitteena on saada Stephanie hengiltä. Aiempaa synkemmälle tasolle kirjan viekin se, että toinen miehistä turvautuu lopulta äärimmäisiin toimenpiteisiin Stephanien pelastamiseksi.
Kahdeksan kaunista on jälleen taattua Evanovichiä, sillä jännitystä ja rakkauselämän kiemuroita riittää. Kyseinen sarja on minulle ehdotonta pääntyhjennuslukemista, sillä vaikka jännitys on välillä varsin hyytävääkin, saa kirjoja lukiessa aina myös nauraa. Tällä kertaa kirjan pohjavire oli mielestäni aiempia osia vakavampi, ja jään mielenkiinnolla odottamaan miten Stephanien ja kumppaneiden tarina seuraavassa osassa jatkuu.