Viisitoistavuotias Kafka Tamura karkaa kotoa voidakseen olla oma itsensä. Kafka on kyllästynyt etäiseen, poissaolevaan isäänsä, kuuluisa kuvataiteilija ei arvosta poikaansa. Äiti ja tytär jättivät isän ja Kafkan pojan ollessa neljävuotias. Kafkalla ei ole muistikuvia äidistään.
Kafkan pako kotoa johtaa Tokiosta Etelä-Japaniin Takamatsuun ja mielenkiintoiseen yksityiseen kirjastoon. Matkan varrelta löytyy myös uusia ystäviä, kuten kirjastonhoitaja Oshima.
Kafkan paetessa Tokiossa tapahtuu. Keskiössä on Nakata, kuusikymppinen mies, joka lapsena, sotavuosien aikaan, joutui kummalliseen tapaturmaan, jonka seurauksena hän vajosi koomaan viikoiksi. Herättyään koomasta Nakatasta oli tullut tyhjä, ontto ihminen, joka ei tiennyt mistään mitään. Nakata on kenties tyhmä, mutta hän osaa sentään puhua kissojen kanssa.
Kirja seuraa vuorotellen Kafkan ja Nakatan seikkailuja. Jokin mystinen lanka yhdistää tätä erikoista parivaljakkoa toisiinsa. Siinä sivussa Murakami antaa todellisuuden joustaa ja taipua, seikkailut saavat välillä hyvin fantastisia käänteitä. Päällisin puolin todelliseen maailmaan sijoittuvan fantasian ystäville Kafka rannalla onkin herkkua.
Kirjassa riittää seikkailuja, mystisiä käänteitä, filosofista ja moraalista keskustelua, yksinkertaisesti outoja tapahtumia, avoimeksi jääviä langanpäitä, kaikenlaista kummallista. Nautin, vaikka yli 600-sivuiseen teokseen mahtuikin vähän hitaampiakin vaiheita. Jos väliin tylsempi luku osuikin, seuraava aina veti taas mukaansa tehokkaammin. Hieno kirja, World Fantasy -palkintonsa arvoinen.