Kadotettujen kahvila on kirja, jossa tapahtuu todella paljon. Päähenkilö on Katherine Schulz, lempinimeltään Kathi. Nuori Kathi asuu Itävallassa, käy koulua ja työskentelee isänsä kahvilassa, on ihastunut Matthiakseen. Sitten ajat muuttuvat, tulee ilmi, että juutalaisia aletaan vainota ja muutenkin ilmassa on vaikeita asioita.
Lopulta kahvilaan on niin monta kertaa hyökätty, että on aika antaa periksi. Kathia kuullustellaan ja kidutetaan niin, että siitä jää pysyvät vammat. Hänet vangitaan. Vanhemmat ovat kadoksissa. Hän avautuu Matthiakselle, joka on virhe. Vanha ystävä Lisa auttaa, vaikka aluksi suhtautuu hyvinkin töykeästi Kathin avunpyyntiin. Lisa luovuttaa omat henkilöpaperinsa Kathille ja niin Kathista tulee pitkäksi aikaa Elizabeth Hechter. Onnistuneesti hän pääsee pakenemaan ja selviää Ranskaan. Siellä hänet ”pelastaa” bordellin emäntä, joka tarjoaa hänelle töitä. Vastahakoisesti Kathi alkaa harjoittamaan uutta ammattiaan.
Eräänä päivänä asiakkaaksi tulee saksalainen upseeri ja Katherinen elämä muuttuu. Elämä on jonkin aikaa ihan siedettävää. Vaan elämä on seikkailu ja siinä niin paljon vaarallisia jyrkänteitä, että kyllä lukijaakin toisinaan huimaa.
Lopussa Kathi palaa Wieniin, sodan runtelemaan kotikaupunkiinsa ja aloittaa kaiken alusta, vaikka tapaakin menneisyyden ihmisiä. Aika on tehnyt tehtävänsä. Sitkeästi hän kulkee omaa polkuaan ja on selviytymisen mestari.
Tämä oli minulle ensimmäinen Max Mannerin kirja ja olen todella otettu. Kuinka hän kertoi tämän tarinan 88-vuotiaan vanhan naisen suulla ja miten uskottavasti kaikki on kerrottu; olen aivan häkeltynyt. Ehdottomasti lukemisen arvoinen!