Kertomuksia lähdöistä ja paluusta. Olemisesta ja jäämisestä. Paikallaan pysymisestä ja pienistä tapahtumista. Uuden suunnan etsimisestä ja ehkä ongelman ratkaisustakin.
Kaikkia yhdistää kuitenkin tarinoiden lyhyys sekä yleensä tapahtuminen jossain muualla. Poissa ainakin tyypillisestä suomalaisyhteisöstä. Kaikki tuntuvat kertovansa tarinansa hetkestä, jolloin jotakin tapahtui tai ei tapahtunut – tapahtumattomuus on myös olemista ja elämistä. Yllättäviäkin valintoja ja usein elämää kahden maan ja kulttuurin välissä, tai sairauden ja terveyden taitekohdassa.
Novelleja on neljätoista, joten pituudella ne eivät tee vaikutusta, eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan muoto on hyvin tiivistettyä kerrontaa, vain aiheellinen tuodaan esiin. Mitä kaikkea kirjoittaja saakaan todella kerrottua parilla sivulla. Taitavasti sen oleellisen. Sen, mikä on kulloinkin tärkeää.
Omat suosikkini kokoelmasta ovat ehdottomasti ”Pimennysverho”, ”Jänis” ja ”Kartta”. Jokainen voi valita suosikkinsa makunsa mukaan, tarinat ovat myös sisällöltään hyvin vaihtelevia erään naisen katoamisesta maahanmuuttajan ongelmiin, laivamatkan koettelemuksista vierailuun sairaalassa, ihmisten itsensäpettämisen taidosta kammottaviin nukkumisongelmiin. Koskettavia, ihmisiä lähellä olevia, moniulotteisia tarinoita, jotka jäävät usein sopivasti auki, jotta lukija voisi täydentää niitä. Vai siksikö, että ne jäisivät mietityttämään ja hieman kiusaamaan lukijaa?
Kadonnut ranta on hieno esikoisteos ja novellikokoelma. ”Jänis” muuten palkittiin Ruotsin suurimmassa novellikilpailussa 2011. Suosittelen kaikille hieman erikoislaatuisen kerronnan ystäville, jotka eivät vierasta myöskään outoja olosuhteita, dramaattisiakin hetkiä sekä erilaisuutta. Itse pidin tästä kovasti.