Annie O’Sullivan istahtaa psykiatrin vastaanotolle ja aloittaa tarinansa. Tarinansa siitä kuinka hänet siepattiin, pidettiin vankina ja mitä hänen piti tehdä päästäkseen vapaaksi. Mutta tarina eikä painajaiset lopu vielä siihen.
Kadonnut kertoo monen pahimmasta painajaisesta ja on ahdistavan totuudenmukainen. Kirjaa lukiessa ajattelee, että näin voisi käydä kenelle tahansa ja niin on myös käynytkin. Kirjan puolivälissä tarina saa oman sävynsä, mikä tiivistää jännitystä, muttei aiheuta enää painajaisia.
Kadonnut alkaa heti kiertelemättä tai kaartelematta ja siksi se olikin melko nopeasti luettu. Sieppaukset ovat yleistynyt aihe, mutta esikoiskirjailija Chevy Stevens on saanut rakennettua tarinansa hyvin ja hyytävästi. Joihinkin kliseisiin kirjassa kompastutaan, mutta tarina on koukuttava alusta loppuun. Loppua kohden tosin tuntuu, että lukee kahta eri kirjaa. Alku on karmivaa kauhua ja loppu poliisijännäriä.
Kadonnutta ei todellakaan ollut mukava lukea, mutta en voi silti olla suosittelematta, tosin kylmästi enkä lämpimästi.