Mariah on surullinen, mutta myös kauhuissaan. Hän löysi isänsä ammuttuna ja äitinsä sekavana vaatehuoneesta. Äiti sairastaa dementiaa, joten hän oli muutenkin pois tolaltaan. Kun poliisit epäilevät sairautta näyttelemiseksi ja pidättävät Kathleenin, Mariah suree ja samalla terästäytyy. Onneksi heillä on ystäviä ja murhan syykin vaikuttaa ilmeiseltä; isä on ennen kuolemaansa kertonut löytäneensä harvinaisen arkeologisen löydön: Jeesuksen kirjoittaman kirjeen, jota väitetään aidoksi ja joka on todellakin hävinnyt aikanaan Vatikaanin kirjastosta 1400-luvulla. Poliisit taas ovat sitä mieltä, että äiti oli mustasukkainen perheystävä Lilianille, joka oli isän mukana myös matkoilla.
Eräs perheen ystävistä on myös heidän asianajajansa ja alkaa ponnekkaasti selvittää asioita. Tosin käy yllättäen ilmi, että heidän taloonsa on salaperäisesti murtauduttu jälkiä jättämättä heidän poissaollessaan sekä vaimon upeat, aidot jalokivet on viety. Muu ystäväpiiri on kukin tahollaan hieman epäluuloinen etenkin asiakirjan osalta. Oliko se edes aito – vaikka näin kyllä väitettiin. Kun paljastuu, että äidin kotihoitajalla on takanaan rikollinen tausta ja tämä on yllättäen häipynyt, alkavat asiat saada vauhtia. Lisäksi amatöörietsivä Alvirah Meenan auttaa parhaansa mukaan, vaikka tilanteet alkavat käydä kuumina useallakin eri tavalla.
Kadonneet vuodet on Mary Higgins Clarkilta erittäin taidokas trilleri, vaikka alku vaikutti hieman teeskennellyltä kirjeineen ja rakastajattarineen. Kun päästään pyörittämään itse murhaa sekä tutkimuksia ja hämäyksiä hämäyksen perään, syyllisiä sekä eri henkilöiden taustoja, on kirjoittaja jälleen osoittanut rautaisen ammattitaitonsa ja saanut aikaan erittäin koukuttavan jännärin, jota ei malta laskea käsistään!