Amerikkalainen Celeste Ng tuli suomalaisille lukijoille tutuksi toisella romaanillaan Tulenarkoja asioita, jonka Gummerus julkaisi suomeksi 2019. Reese Witherspoonin suosioon päässyt romaani on Ngin suosituin teos tähän asti. Seuraavana vuonna suomeksi saatiin Ngin esikoisteos Olisi jotain kerrottavaa vuodelta 2014. Nyt Ng on tehnyt uuden romaanin, joka ilmestyy heti tuoreeltaan suomeksi. Suomentaja on vaihtunut: aikaisemmat romaanit suomentaneen Sari Karhulahden sijasta tämän on suomentanut Taina Helkamo.
Kadonneet sydämemme on hienovarainen dystopiaromaani, joka kertoo kepeästi vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Siinä Yhdysvallat on käynyt läpi vakavan taloudellisen kriisin, jonka syypääksi todettiin Kiina. Kriisin jälkeen maassa on runnottu läpi PACT-laki, joka suojelee ”amerikkalaista kulttuuria ja perinteitä”. Suosi amerikkalaista ja ennen muuta epäile kaikkea, mikä vaikuttaa vähänkään kiinalaiselta. Laki on johtanut muun muassa laajamittaiseen kirjojen sensurointiin ja opetuksen ideologisoitumiseen. Ilkeimmillään se tarkoittaa lasten käyttämistä kulttuurisodan välineinä: epäilyttäviltä aasialaistaustaisilta perheiltä otetaan lapset pois, sijoitettavaksi jonnekin järjestelmän syövereihin.
Kirjan päähenkilönä on Bird, nuori poika, joka asuu isänsä kanssa. Hänen äitinsä on kadonnut, tai oikeastaan pyyhitty kokonaan perheestä pois. Äiti on epäilyttävä kiinalaisamerikkalainen runoilija, joka muun perheen on ollut pakko kieltää täysin selviytyäkseen vainolta. Sittenkin Birdin puoliksi kiinalaiset piirteet aiheuttavat ongelmia ja häneltä vaaditaan aivan erityistä kuuliaisuutta PACTia kohtaan.
Eräänä päivänä Bird saa postia. Hän tunnistaa lähettäjän heti äidikseen: kirje on osoitettu Birdille, eikä kukaan muu käytä sitä nimeä enää. Kirjeessä on vain piirustus: paperiarkki täynnä pieniä kissoja. Mitä äiti haluaa sillä sanoa? Lopulta kirjeen salaisuus selviää Birdille ja hän päättää lähteä selvittämään, minne äiti on kadonnut, miksei hänestä ole kuulunut mitään ja miksi äidin runokokoelmasta lainattu lause on päätynyt PACTin vastaisen protestoinnin iskulauseeksi.
Kadonneet sydämemme on kiehtova kirja, joka käsittelee mielenkiintoisia teemoja. Ajankohtaiselta tuntuu kirjan tapa kuvata näennäisesti myönteisten asioiden kautta järjestelmään hiipivää fasismia. Kukapa ei kannattaisi amerikkalaisen kulttuurin suojelemista! Lasten edusta nyt puhumattakaan. Jos kyseenalaistaa, onko lasten vieminen vanhemmiltaan lasten edun mukaisesti, saa pian huomata olevansa itse seuraavana listalla. Tällainen vaivihkainen sorto- ja hiljennysmekanismi ei ole mitenkään kaukaista kuvitelmaa.
Lasten käyttäminen aseena on sekin tuttua tosimaailmasta. Ei tarvitse katsoa Suomea kauemmas: se miten saamelaisten lapsia vietiin vanhemmiltaan koulutuksen nimissä ei ole kovin kaukana siitä, mitä Ng kirjassa kuvaa. Ngin lähimpänä pontimena on ollut Yhdysvalloissa vuonna 2018 alkanut käytäntö erottaa paperittomien maahanmuuttajien lapset ja vanhemmat toisistaan. Yksi kirjan hahmoista on nimetty maahanmuuttajaperheiden hyväksi lahjoituksen tehneen henkilön mukaan.
Näiden synkkien aiheiden lisäksi kirja käsittelee paljon sanoja ja kieltä. Birdin äiti on runoilija ja isä kielitieteilijä. Kirjassa pohdiskellaan etymologioita, sanojen merkityksiä, sanojen voimaa. Kirjastonhoitajat näyttäytyvät kirjassa sankareina ja kirjojen, lukemisen ja tarinoiden kertomisen merkitystä korostetaan. Kun tarinaa kertoo tarpeeksi usein, sen kuulee moni ja monista tarinan kuulevista joku aina kertoo sen eteenpäin, jolloin tarina alkaa elää ja voi osaltaan olla muutoksen siemen. Se on lohdullinen viesti. Ei tässä kirjassa PACTia ja sortovaltaa noin vain kaadeta, mutta kirja näyttää esimerkkiä tavoista, joilla yksittäiset ihmiset voivat tehdä vastarintaa alistavaa järjestelmää kohtaan.
Kadonneet sydämemme on taitavasti kirjoitettu kirja. Celeste Ng kirjoittaa hyvin; hän on ajassa kiinni, tuo kiinalaisamerikkalaista näkökulmaa asioihin ja on tarinoiden ja pienten ihmisten puolella.