Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Belinda Bauer on taitava kirjailija, ja Kadonneet lapset on koukuttava kirja. Tällaiseen tulokseen oli pakko tulla, kun luin tämän yli 500-sivuisen kirjan melkein yhteen menoon. Paatuneelle dekkarien ja rikoskirjojen lukijalle sattuu harvoin, että löytää jotain todella jännittävää lukemista, mutta Kadonneet lapset oli sellainen.
Kadonneet lapset on tavallaan kolmas osa Bauerin Exmoorin nummilla tapahtuvaa trilogiaa, jonka edelliset osat Hautanummi ja Tappajan katse olivat myös erinomaisia jännityskirjoja. Toki kirjat voi lukea itsenäisinä osinakin, mutta henkilöiden aiempien vaiheiden tuntemus lisää lukukokemuksen nautittavuutta.
Keskeisessä roolissa on edelleen maalaispoliisi Jonas Holly, joka on palaamassa sairaslomalta vaimonsa kuoleman jälkeen. Nyt Shipcottin kylää ravistelevat lasten sieppaukset: ensimmäinen uhri on teini-ikäinen Jess, seuraavat nuorempia, ja jokaisen jälkeen jää vain käsin kirjoitettu lappu: Te ette rakasta häntä.
Tapauksia lähtee tutkimaan komisario Reynolds apunaan konstaapeli Elizabeth Rice. Molemmat ovat tahollaan eräänlaisia surullisen hahmon ritareita, kumpikin yksinäisiä, paria turhaan etsiviä.
Lukija kohtaa jälleen myös aiemmista kirjoista tutun lehdenjakajapojan Steven Lambin, joka joutuu hänkin keskelle katoamisten dramatiikkaa. Stevenin ensirakkaus nuoreen Emilyyn on traagisten tapahtumien keskellä herkästi ja uskottavasti kerrottu. Myös brittiläisen kyläyhteisön kuvaajana Bauer on vertaansa vailla. Sekä pää- että sivuhenkilöt ovat uskottavia ja moniulotteisia. Ehkä parhaiten lukijalle piirtyy Stevenin lisäksi Reynoldsin hahmo; hän on älykäs mutta sosiaalisesti rajoittunut poliisi hiussiirteineen.
Suosittelen lämpimästi kaikille Baueriin tutustumista. Jopa niille, jotka eivät yleensä lue tämäntapaisia kirjoja: Kadonneet lapset on paljon enemmän kuin vain jännitystarina.
