Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kuvataiteilija Hannu Leimun esikoisteos Kadonneet on tuhti sarjakuvateos. Maa on romahtanut ja kaikki järjestäytynyt ihmiselämä on kadonnut muutamassa vuodessa. Kaiken tuhon keskellä kulkee isä ja poika, etsimässä pojan äitiä.
Ihmiskohtalot ovat pohjattoman surullisia, ruuaksi on vain villikoiria, jotka puolestaan yrittävät syödä ihmiset. Ihmisen pahin vihollinen on kuitenkin toinen ihminen. Ryöstelijät elävät toisten kustannuksella. Elämä on kurjaa ja sen esittämisessä ei katsota pois. Vaikka kauheuksia korostetaankin, niitä käsitellään pintapuolisesti: kun ryöstelijät tappavat sivullisia, ei lukija ennen sitä tutustu uhreihin. Tämä vie väkivaltaa lukijasta kauemmas, mikä voi olla ihan hyvä ratkaisu.
Tarkkaavaiselle lukijalle herää jatkuvasti kysymyksiä. Mitä oikein on tapahtunut? Kasvaisiko parissa vuodessa villikoiralaumoja, jotka metsästäisivät ihmisiä? Mitä ryöstelijöiden aseet kertovat ryöstelijöistä? Mikä on kaupunkiin rakennetun labyrintin tarkoitus? Eniten itselleni tuli mieleen Cormac McCarthyn Tie, jonka asetelma on samankaltainen. Kuten Tiekin, Kadonneet pimittää vastauksiaan pitkään. Tärkeä ei ole määränpää vaan matka.
Leimun kuvitus on selkeää ja mustavalkoinen ilmaisu tukee sarjakuvan synkkää tunnelmaa. Hahmot ovat selkeitä ja tunnistettavia ja kuvien asettelussa on valokuvamaista kauneutta. Välillä sukelletaan isän surrealistisiin uniin, ne tuovat vaihtelua muun sarjakuvan kylmään realismiin.
Hannu Leimun teos on hieno kokonaisuus. Teoksena se sijoittuu kummalliseen kulutusviihteen ja taideteoksen välimaastoon, ollen samanaikaisesti molempien kohderyhmien löydettävissä. Tämä on ehdottomasti vuoden mielenkiintoisimpia sarjakuvateoksia.