On kaunis kesäpäivä, ja kosmetiikkamyyjä Greta, Alex ja nelivuotias Smilla-tyttönen lähtevät retkelle saareen. Tuo kaunis päivä kuitenkin keskeytyy odottamatta: Alex ja Smilla keksivät lähteä samoilemaan omin päin, eikä Greta sitten löydäkään heitä enää.
Miksi Greta ei soita heti poliisille? Onhan hänen kännykkänsä tietysti kateissa jonkin aikaa jännityksen luomiseksi, mutta löytyy lopulta. Aikaa kuluu, Greta samoilee pitkin saarta löytämättä mitään – tai juuri mitään.
Kun hän lopulta pitkän ajan päästä sitten ottaa yhteyttä poliisiin, kääntyykin tarina aivan nurinpäin. Kirjailijalla on yllätyksiä varastossa, ja niitä riittää myös Gretan menneisyyden osalle.
Olen kaikenlaisen jännityksen ystävä varsinkin elokuvissa – dekkarit, rikostarinat, trillerit ja kauhu menevät kaikki. Siksi luin suurella mielenkiinnolla tätä Caroline Erikssonin kirjaa, sisältäähän se elementtejä monesta lajityypistä.
Muutama juonenkäänne oli melko odotettava, mutta muutama tuli aivan puun takaa ja yllätti piintyneenkin jännityksen harrastajan. Eriksson osaa taitavasti pitää yllä pahaenteistä tunnelmaa vaikkapa joidenkin sivuhenkilöiden kautta.
Onko loppuratkaisu sitten uskottava vai ei, siitä voidaan olla monta mieltä, mutta tuskinpa monen trillerin, kauhusta nyt puhumattakaan, lähtökohdatkaan niin kovin uskottavia ovat. Ehkäpä jännitys piilee ihan toisenlaisissa piirteissä, ja niitä piirteitä Kadonneet-kirjassa kyllä on yhden teoksen tarpeiksi hyvinkin.