Piirikunnansyyttäjä Paul Copeland saa yllättäen kutsun poliisikuulusteluun. Häntä pyydetään tunnistamaan kuollut mies, jonka hallusta löytyy vanhoja lehtileikkeitä. Menneisyys tavoittelee Copelandia epämiellyttävällä ja yllättävällä tavalla.
Parikymmentä vuotta sitten neljän kesäleirin yössä vaellelleen ja kuherrelleen nuoren seikkailu päättyi karmeasti; kaksi heistä löydettiin murhattuina, kahta ei löydetty koskaan. He olivat kadonneet, kirjaimellisesti kuin maan nielemänä. Toinen kadonneista oli Copelandin sisko, lisäksi hän itse oli leirin yövalvojana. Nyt hän tunnistaa löydetyn ja murhatun miehen kauan sitten kuolleeksi uskomakseen kadonneeksi leiriläiseksi.
Copelandin toivo ei ole koskaan laantunut. Myös hänen isänsä kuoli uskoen, että hänen tyttärensä on elossa, vielä, jossakin, jonkun omalaatuisen tapahtuman seurauksena. Nyt epäilys alkaa kaihertaa mieliä. Mikä mahtaa ollakaan totuus Camille-siskon kuolemasta? Vai onko sisko lainkaan kuollut? Myös nuoruudenrakastettu ottaa yllättäen yhteyttä ja tämäkin tilanne pakottaa Copeladin tekemään selväksi itselleen omaa menneisyyttään sekä kaivelemaan luurankoja mielestään sekä myös kirjaimellisesti.
Sotku on valmis, ei vähiten siksi, että piirisyyttäjä Copeland on syyttäjänä oikeudenkäynnissä, jossa silmäätekevien miesten pojat ovat syytettynä raiskauksesta. Lokaa lentää puolin jos toisinkin.
Kadonneet on kieron koukuttavasti kirjoitettu jännäri, jossa tilanteet, uskot ja toiveet, nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat yhteen melkoisen jännittäväksi kokonaisuudeksi. Tätä ei malta jättää kesken. On pakko saada tietää, mitä todella tapahtui. Suosittelen dekkareiden ja jännäreiden ystäville, psykologisista trillereistä pitäville sekä mysteereihin mieltyneille. Hyvä esitys ja piti ainakin minut otteessaan eli luin tämän yhdellä istumalla.