Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Vuonna 2005 Nicolas Wildille on tiedossa varsin erikoinen työkeikka; Afganistanissa nimittäin on tarvetta pätevälle sarjakuvantekijälle, ja kun kämppä on lähdössä alta ja kukkaron pohja näyttää tyhjää, niin mikäpä siinä on lähtiessä.
Sarjakuvakeikka Afganistanissa voi kuulostaa aluksi järjenvastaiselta, mutta koska iso osa väestöstä on lukutaidotonta, on sarjakuvan ilmaisumuodolla käytännössä helpompi tavoittaa suuri yleisö. Wildin ensimmäisenä tehtävänä on tehdä sarjakuva Afganistanin perustuslaista, mutta projekti venyy loppujen lopuksi usean osan mittaiseksi, jotka käsittelevät muiden muassa vammaisten oikeuksia ja parlamentin toimintaa. Onneksi kirjan lopusta löytyy myös liite, jossa lukija pääsee ihailemaan Wildin kätten töitä, lopputulos on aika erinäköinen kuin itse Wildin muistelmateos.
Elämä Kabulissa osoittautuu, kuten odotettua, varsin haastavaksi. Ainakin tämä ensimmäinen kirja menee pääasiassa muiden expattien kanssa seurustellen ja työasioita kiroten, sillä turvallisuustilanne ei usein salli omin päin hortoilua ja paikallisiin tutustumista. Tämä on myös Wildin työkaverien joukossa yksi ristiriitojen aiheuttaja, omassa kuplassa täysin maan muusta todellisuudesta irrallaan eläminen on tunnetusti expat-elämän varjopuolia.
Sarjakuvana Kabul Disco tuo mieleen aika paljon Guy Delislen sarjakuvat. Tosin Kabul Disco ei koostu samalla tavalla lyhyemmistä episodeista, mutta miesten olemuksessa ja sarjakuvien huumorissa on paljon samaa. Jos siis Delislen sarjakuvat iskevät, niin Kabul Disco on aika varma valinta. Omalta osaltani jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa osaa.
