Kun kevät 1921 on kääntymässä kesäksi, saa salapoliisi Karl Axel Björk toimeksiannon koskien omituista testamenttia sekä kadonnutta arvokasta kaulakorua. Rikkaan leskirouvan kuolema ei ehkä ollutkaan ihan niin luonnollinen sydänkohtaus kuin ensin luullaan. Ehkäpä Alina Jegoroff olikin myrkytetty! Kun toinenkin myrkytystapaus paljastuu, alkavat Björk sekä virallisen virkavallan edustajatkin pohtia, onko Helsingissä irrallaan vaarallinen ja taitava mielipuoli. Ja mikä pahinta: uhreja saattaa olla lisää. Mutta kumpi on ovelampi, Käärme vai Karl Axel Björk?
Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä on toinen osa viime vuonna alkunsa saaneesta Björk-sarjasta. 1920-luvun Helsinki ja nuoren itsenäisen Suomen aatteet ovat taustoittamassa tätä hienoa ja tyylitietoista dekkarisarjaa, jonka avausosasta Yön sydän on jäätä pidin myös kovasti. Myös nyt Björkin verivihollisiksi leimautuneet isänmaalliset Valaveljet koettavat saada Björkin satimeen, tällä kerralla häntä vakoiluvehkeilyyn sotkemalla. Rakkauden vuoksi vaikeuksiin joutuva Björk kuitenkin selviää pälkähästä mitä hienoimmalla tavalla.
Käärmeitten kesää on helppo suositella. Se on hyvin kirjoitettu, vetäväjuoninen tarina, jossa tärkeä rooli on paitsi itse juonella myös loistavilla henkilöhahmoilla, jotka hehkuvat hienosti ajan henkeä. Samalla Hämeen-Anttila johdattelee lukijaa myös 1920-luvun aate- ja ajatusmaailmaan ja antaa lyhytkurssin niin ajan poliittisesta kentästä kuin tieteellisestä ajattelustakin. Vakoilua, vastavakoilua, kommunistijahtia, eugeniikkaa, teosofiaa, herätysuskoa ja niin edelleen! Salakapakoita, muotihuoneita, perintöhuviloita, kengänkiillottajapoikia!
Käärmeitten kesä on viihdyttävä, ei liian ryppyotsainen rikosromaani. Tarttukaapa!