Samalla kun Suomi juhlii jääkiekon MM-kultaa, tapahtuu veriteko. Iäkäs, yksinäinen Olavi Finne tappaa sukulaispoikansa julmasti. Finne suljetaan mielisairaalaan. Yli kymmenen vuotta myöhemmin kolmikymppinen samassa mielisairaalassa työskentelevä Mikael siirretään osastolta toiselle ja hänestä tulee Finnen omahoitaja. Finne on vaivaton potilas, mutta miehen jutuissa on sittenkin jotain levottomuutta herättävää.
Käärinliinat on tekijänsä mukaan kirja ”hulluudesta ja kuolemasta”, osuva kuvaus. Kirja kuvaa mielisairaalaan toivotonta arkea – hullut ovat hulluja, eikä paranemisesta puhu kukaan. Potilaatkin lähinnä pelkäävät pääsyä siviiliin. Toisaalta mielisairaalakin on kuin mikä tahansa työpaikka, kun johtajan vaihdos pistää kuvioita uusiksi.
Kuoleman kokeminen on toinen vahva teema kirjassa, Olavi Finnen omaperäinen suhtautuminen odottavaan kuolemaan oli kiehtovaa, samoin Mikaelin kokemukset. Kirjassa käsiteltiin myös hulluutta ja sitä, kuka päättää, kuka on terve ja kuka ei. Olavi Finne on diagnosoitu skitsofreenikoksi, mutta mitenkähän on, kun mikään lääkityskään ei vaikuta sitten millään tavalla?
Pidin, kovasti, vielä enemmän kuin Itsevalaisevista. Käärinliinojen tunnelma veti mukaansa ja pakotti lukemaan. Pääasiassa nykyajassa edennyt tarina sai kiinnostavaa tukea Olavi Finnen nuoruuden tapahtumista kertovista katkelmista. Erinomaisen kiinnostava ja vahvan tunnelmallinen kirja. Jonkun mielestä kirja voi jättää kuvionsa lopuksi vähän liian avoimiksi, omalla kohdallani lopun avoimuus oli vielä siedettävissä rajoissa.