Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ei tervettä päivää! pitää paikkansa, jos niputtaa nuo keihässankarit uranjälkeiseen aikaan. Suurin osa heittäjistä, käytännössä kaikki, on joutunut lopettamaan leipälajinsa vammoihin, joista on riesaa läpi elämän.
Pasi Rein on käynyt haastoon kaikkien merkittävien elossa olevien keihäänheittäjien kanssa. Ne neljä menestynyttä naista – Lillak, Alafrantti, Rantanen ja Ingberg – sekä miehet Nevalasta Ruuskaseen. Seppo Räty, tietysti, sekä Arto Härkönen kieltäytyivät haastattelusta, mutta ovat mukana toisten kertomina; Räty lähinnä valmentajansa Maksimaisen suulla ja teologian maisteriksi itsensä lukenut Härkönen veljensä Petrin kautta.
Mielenkiintoisia kertomuksia miehistä ja naisista, joilla on tapana kulkea omia polkujaan. Erityisen mullistavaa uutta ei pulpahda esille, sellaista jota urheiluhullu kansa ei tietäisi. Paitsi ehkä Pauli Nevalan suora tunnustus hormonivalmisteista:
”Hulluhan olisin ollut, jos en olisi käyttänyt keinoja, jotka olivat siihen aikaan sallittuja. Tai niitä ei ollut kielletty.”
Ei sinne huipulle helpolla selvitä: jos fysiikka on kovilla, niin niin on myös psyyke. Myös taloudellinen tilanne iskee omat haasteensa vielä niinkin pitkälle päässeelle urheilijalle kuin Ruuskas-Antille, joka joutuu tekemään viisipäiväistä työviikkoa Idänmaidon varastomiehenä, vaikka on jo ollut MM-Berliinissä kuudes.
Hannu Siitosen elämän jatkuminen heittouran jälkeen luonnistuu. Hannun on helppo palata huippu-urheilijasta siviiliin ja jatkaa toista mukaansa imaisevaa harrastusta ’lintumiehenä’, asiaansa viimeiseen täplään saakka paneutuvana luontovalokuvaajana sekä filmintekijänä menestyneissä Metsän tarinassa ja Järven tarinassa.
Muuten kirja ei liiemmin selvittele heittäjien myöhempiä elämänkulkuja, vaan keskittyy pitkälti itse pääasiaan eli keihäänheittoon ja sen saloihin. Joten siinä mielessä monta mielenkiintoista tarinaa jää kuulematta.
Heittäjien valmentajien tärkeys urheilijan elämässä ei jää epäselväksi.
Leo Pusasta kasvaa huippuvalmentaja pitkälti siksi, ettei hän itse saanut oikeanlaista tukea aikanaan; kaiken huipuksi hänet jätettiin yksin orpona pyörimään Münchenin olympialaisten harjoituskentälle valmentajien rientäessä Siitosen ja Kinnusen perään stadionille.
”Se oli sellainen opetus, että päätin omalla valmentajaurallani, etteivät minun urheilijani jää koskaan yksin. Ei koskaan niin, etten minä ole tukena.”
Pusa jatkaa yhä Lassi Etelätalon valmentajana valmennettuaan mestareiksi Rantasen, Korjuksen, Kimmo Kinnusen ja Aki Parviaisen, joiden kaikkien ääni on kuuluvilla Reinin dokumentissa. Yhdestä kaikkien pitämästä, tällä haavaa kohutusta, keihäsvalmentajasta Kari Ihalaisesta kirja jättää lukuvihjeeksi Tapani Salon Ihalais-tarinan Keihäscowboy : menestyksen kummisetä.
Mukaansatempaava kirja reipasotteisista ärripurreista, ehkä juuri siksi että kuvattava kohde, urheilija, vaihtuu toiseen sankariin riittävän nopeassa tahdissa. Semmoinen 82-keihäskaari tekijältä.