Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
” ’Oletko jotain sukua Pentti Saarikoskelle? Oletko joku hänen vaimoistaan?’ Yllättävän usein vielä nytkin tämä on ensimmäinen asia jota minulta kysytään”, toteaa Tuula Saarikoski muistelmateoksessaan, ja täytynee nolostellen myöntää, että minullekin tämä oli se mitä Saarikoskesta tuli aluksi mieleen. Kaaos ja kirkkaus auttoi sitten onneksi oikomaan tätä yksipuolista käsitystä.
Kyllähän Tuula Saarikoski oli kuuluisan kirjailijan ensimmäinen vaimo, mutta oli hän paljon muutakin. Kirjan alku kertoo elämästä Pentti Saarikosken rinnalla, eikä siinä jaksossa ole mitään kovin uutta ja yllättävää, mutta Tuula Saarikosken pitkään uraan sisältyvät vaikkapa elämäkertateokset Tauno Palosta ja Ansa Ikosesta sekä Armi Ratiasta, jota hän muistelee muutenkin työnantajana ja ihmisenä. Saarikoski oli myös merkittävä kääntäjä, ja tämä työ sitten toikin hänet suuren elämänmuutoksen äärelle, kun hän sattumalta pääsi kääntämään tiibetiläisen laman tekstejä: lamalaisuuteen tutustuminen sai hänessä aikaan mielenmuutoksen, jota voisi kutsua melkein hengelliseksi heräämiseksi, niin paljon hänen elämässään sitten tapahtui tällä rintamalla; huippuna olivat tietysti myöhemmät tapaamiset Dalai Laman kanssa. Kaaos vaihtui kirkkauteen.
Saarikosken muistelmateos on hillitty ja lakoninenkin, mutta ironia häivähtelee siellä täällä, etenkin kirjan alkuosassa eli kaaoskauden muisteloissa. Kirjoittajan tyyli on kaunista ja selkeää; ehkä muutamia toistoja olisi voinut jättää pois, mutta kokonaisuutena Kaaos ja kirkkaus on miellyttävää luettavaa. Sensaatiomaisia henkilöpaljastuksia on tältä kirjalta turha odottaa, sillä Saarikoski käsittelee elämänsä henkilöitä melkoisella pieteetillä.
Minulle kirjan loppuosa oli vähän pettymys; huolimatta ilmeisen suuresta henkisestä ja hengellisestä myllerryksestä, jossa kirjoittaja oli, lamalaisuuden kuvaus tuntuu vähän ulkokohtaiselta erinäisten gurujen luettelolta. Mutta vaikka Saarikosken spiritualismi ei minua oikein puhutellut, oli kirjan luettuaan jotenkin tyyni ja selkeä olo. Ehkäpä se oli Kaaoksen ja kirkkauden tarkoituskin.
