Ihan kuin Kansanradiosta, tulee ensimmäisenä mieleen, kun yhteenvedoksi kauppias, kauppaneuvos Kyösti Kakkosen (s. 1956) sanomisia pureskelen.
Ei kelpaa Tarja Halonen, ei ay-liike, ei Kiina, eikä moni muukaan kaupankäynnin este. Halonen kun vielä torppasi vuorineuvos-tittelin ja Kyösti joutui tyytymään Niinistön myöntämään vähäisempään kauppaneuvos-arvonimeen. Ja entä tämä naishallitus!
On se suorasanainen ja tittelinkipeä vapaamuurari, mukava sen seurassa on ainakin näin Jari Korkin kirjan välityksellä istuksia: siinä palikat pannaan paikalleen. Suorasanaisuus tosin loppuu siihen, missä oma etu on vaarassa. Unkarin kunniakonsuli kun on, ei passaa Orbánia panetella:
”Olen jäävännyt itseni Unkaria koskevista kannanotoista, koska muuten tätä luottamustehtävää ei voisi hoitaa lainkaan.”
Niinpä. Niinhän ne naapurissakin vaikenevat monet, maassa jonka asukkaita Kyösti lapsena on kuullut ryssiksi kutsutun ja kyllä itärajan pinnassa opittiin, että sopivasti ryssänpelkoa on viisauden alku.
Sinne muuten myös Tokmanni ihan vakavissaan aikoinaan oli menossa, kunnes Kakkonen taas tajusi, ettei siihen systeemiin ole luottamista.
Monessa muussakin bisnesasiassa on Kyösti Kakkosen liikemiesvainu ollut kohdillaan ja niinpä hänestä ajanoloon kasvoi liki 3000 ihmisen työnantaja ja 600 miljoonan liikevaihdon mies. Olipa KK:n niin mukava kuunnella kaupungilla sivusta, kun joku tuntui kotoisasti kehuvan olevansa Kyöstillä töissä, sano.
Niinhän Jari Korkkikin on kirjaa kirjoittaessaan, mikä kuultaa kyllä tekstin nöyrässä taipuisuudessa, so. kritiikittömyydessä. Ei etsi Korkki ystävien eikä vastustajien mielipiteitä Kakkosesta, vaan antaa Kyöstin itsensä puhua puolestaan. Parempi näin kuin niin, kuten monesti on käynyt, etteivät päähenkilöt itse juuri ääneen pääse, kuten vaikkapa keihäsmies Ruuskasen ja iskelmälaulaja Kauniston elämäkerroissa.
Vaikka Tokmanni ja Capmanni ovat taaksejäänyttä elämää, pyörittelee Kyösti Kari-veljen kanssa bisneksiä yhä monissa monissa sijoitusympyröissä. Aikaa kuitenkin kaikitenkin liikenee enemmän taidekeräilyharrastukselle: lasi- ja keramiikkakokoelmat ovat maailmanmittaluokkaa.
Vaan miksi juuri taideharrastus?
”Taide on iso matka, kasvupolku itsensä kehittämiseen. Luovuuden eri ulottuvuudet kehittävät kykyä innovatiiviseen ajatteluun ja tulkintaan.”
Eli kyllä tässä miehessä on kompetenssia ja substanssia aina ollut. Ei siis sittenkään loppujen lopuksi mikään ihme ole hämmästyttävä matka kotoa Kiihtelysvaaran pientilalta Unkarin viinitilalle ja Joensuun Raatekankaan Tokmannilta Bulevardin napapaikalle, missä Julianna Borsosin kanssa Kyösti Kakkonen kotia pitää.
Varsinainen piänuatikka!