Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nyt on käsissä tuhtia kamaa, on nimittäin niin vauhdikkaasti rock, että täytyy pidellä karmeista kiinni, että ei putoa kyydistä.
Vesa Kontiainen, jonka varmasti jokainen Suomen musiikin tekijä tai jotenkin siihen liittyvä tuntee, on rustannut sellaisen ”raamatun”, että siinä voisi olla kaikki, vaan ei ole kuin vain Juvaa käsittelevä osio.
Vesa aloittaa kertomisen siitä kun oli lapsi… No, niin juuri. Vesan äiti piti silloin Juvan Kaarihallia, minne järjesti jos vaikka kuinka paljon ja monenmoista keikkaa. Voidaan siis sanoa, että nyt on ammatti periytynyt äidiltä pojalle, sillä metsuria isän mukaan Vesasta ei saanut, vaikka yritystä olikin. Äidin ei tarvinut edes yrittää.
Äidin neuvoja ja elämänviisauksia noudattaen Vesa päätyi itse jatkamaan keikkajärjestäjänä ja niin alkoivat Hotelli Juvan Tähti-illat vuonna 1997 jatkuen aina vuoteen 2008 asti. Sen jälkeen tuli Puustock-festivaali vuosina 2000-2008 ja sitten kaikki muut tapahtumat aina tähän päivään asti, kun Juva Rokkaa ja toivottavasti rokkaa vielä pitkään.
Kirjaa lukiessa huomaa, että taustalla on melkoisen tarkat muistiinpanot. Kaikki numerollinen tieto tulee kuin kirjanpidosta, ei puutu kuin kellonajat, vaikka olihan niitäkin, jos ei nyt ihan sekunnilleen kuitenkaan. Huomaa, ettei ole hatusta vedetty mitään, joten ei kun kättä lippaan.
Kirjan parhautta ovat tarinat; mitä tapahtuu kulisseissa, siis juuri se kaikki, mistä yleisö jää yleensä paitsi. Ei yleisö tiedä, mitä kaikkea on käyty läpi, ennen kuin portit aukeavat. Eikä sitäkään ole aina tiedossa, mitä tapahtuu takahuoneissa. No, nyt Vesa kertoo tarinoista herkullisimmat ja ne, joilla ei ketään loukata. Monet naurut saa kokea, kun tätä epistolaa tavaa. Sitä oikein elää mukana, kun Vesalta palaa käämit, kun hommat kusee.
Tarinoissa esittäytyy koko Suomi-rockin historia. Niin paljon tuttuja nimiä, että heikompia hirvittää. Jokaiselle löytyy varmasti se joku lemppari.
Kirjassa on ripoteltu kuvia pitkin tarinaa ja vaikka ne ovatkin vain mustavalkoisia, niin ei se haittaa, fiilikseen pääsee silti. Kuvat ovat keikoilta, julisteita, pääsylippuja, lehtileikkeitä. Kiva jippo on sekin, että osaan tarinoista, joita Vesa kertoo, on loppuun lisätty ”laatikko”, jossa kerrotaan jonkun asianomaisen näkemys samasta jutusta. Tämä antaa alkuperäiselle tarinalle lisämaustetta.
Ennen kaikkea tämä kirja on mahtava työn kuvaus ammatista, jota ei osata arvostaa ja kuvitellaan sen olevan yhtä juhlaa. Tämän kirjan jälkeen on kyllä niin selkeä kuva festarijärjestäjän työstä, että hyvä kun ei saa vatsahaavaa pelkästä lukukokemuksesta. Eipä silti, huomaa heti, että kyllä vaatii omanlaisensa mielen ja asenteen olla moisessa ammatissa. Niin ja ehdottomasti ihan ylimääräisen annoksen huumoria. Onneksi Vesa Kontiainen on sillä varustettu.
Soisin kernaasti tämän kirjan luettavaksi kaikille, joita hiukkaakaan kiinnostaa musiikkimaailma ja etenkin se, millaista työ siellä taustalla on.
