Markus elää tavallista keskiluokkaista elämää ilman yllätyksiä. On avovaimo ja asunto, on bemari ja koira, on työ ja merkityksettömyys. Siksi tai silti hän hieman hämmentyy, kun kaverukset nuoruudenajoilta ottavat yhteyttä ja kutsuvat hänet illanviettoon vanhaan kotikaupunkiin. Kaverit tapasivat viimeksi lukion päättyessä, joten paljon on ehtinyt tapahtua ja myös muuttua.
Markuksen ystävät ovat todella erilaisia; toinen boheemi kirjailija, toinen mökissään erakoituva mies. Silti kolmikko päättää verestää muistoja ja viettää vielä kerran yön kotikaupungin laitamilta alkavassa synkässä metsässä. Metsässä, josta ainakin Markukselle alkaa vasta nyt tulla mieleen kummallisia muistoja. Metsässä, joka kiehtoi mielikuvitusta jo lapsuudessa. Metsässä, joka edelleen on oudon paikan maineessa.
Outoja alkaakin tapahtua. Tosin Markus ei enää voi olla varma, ovatko tapahtumat hänen vai heidän kaikkien mielikuviensa tuotosta. Mikä on totta ja mikä ei? Oudot ja valikoivat muistot viimeisestä kesästä sekä ensirakkaudesta, Susannasta, palaavat painajaismaisesti takaisin varsin elävinä. Kirjaimellisesti. Markus joutuu kohtaamaan jotakin, mitä on pelännyt jo pitkään – ehkä se onkin totuus. Elämän tapahtumattomuus ja monet valinnatkin voisivat saada selityksensä.
Erittäin mielenkiintoinen pienoisromaani, joka tarjoaa kotimaista kauhua maustettuna psykologialla ja ainakin omasta mielestäni myös vanhoilla myyteillä ja uskomuksilla. Tarina kulkee hyvin, tyhjiä hetkiä ei jää ja tätä olisi voinut kehitellä ehkä hieman laajemmaksikin romaaniksi. Ainoa miinus tulee kliseenomaisesta kansikuvasta, mutta suosittelenkin mieluummin kirjan lukemista – taattua jännitystä pimeneviin syysiltoihin.