Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä Tove Alsterdalin Juurakko-romaani on saanut pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon vuonna 2021. Ei ehkä niinkään arvaamattomien juonikuvioiden tai jokaista lukijaa yllättävän loppuratkaisun myötä, vaan ihan muista ansioista.
Eira Sjödin on keski-ikää lähestyvä poliisikonstaapeli, joka on palannut Tukholmasta huoltamaan lievästi muistisairasta äitiään ja pohtimaan tämän jatkohoitoa. Hänellä on kuitenkin vielä muitakin siteitä pohjoiseen: Kramforsin pikkukylä ei ole lähtenyt hänestä, hän muistaa ihmiset ja tapahtumat ja Norlannin maiseman. Poliisin resurssit siellä eivät ole hääppöisiä, vaikka avuksi onkin samoin etelästä tullut nuori konstaapeli August.
Tarina kulkee yhtaikaa eteenpäin samoin keski-ikää lähestyvän Olofin myötä: hän on nuorena, vain 14-vuotiaana, tunnustanut murhanneensa Lina Stavred -nimisen tytön. Ruumista ei ole löydetty mistään, mutta pohjoisen metsissä ja joissa on paljon piilopaikkoja. Kun Olof nyt saapuu takaisin Kramforsiin, hän löytää vanhan isänsä Svenin veitsellä murhattuna suihkusta. Kenellä on näin paljon kaunaa vanhaa syrjäytynyttä miestä vastaan?
Kuten sanottu, Juurakon juoni kulkee eteenpäin melko vääjäämättömin tapahtumin, eikä se todellakaan ole tämän kirjan suurin ansio. Pidin kuitenkin kovasti sekä Eira Sjödinin että Kramforsin miljöön kuvauksesta: Eira oli jotenkin tuikitavallinen, vailla jännitysromaanipoliisien kliseitä. Hän ei ole hyvä jätkä, ei tietokonenörtti, ei ilmeisestikään myöskään huikaisevan kaunis. Hän hoitaa toisaalta lempeästi mutta toisaalta melko turhautuneena hiljakseen dementoituvaa äitiään, etsii yhteiskunnasta sivuun jäänyttä veljeään Magnusta, muistelee nuoruutensa arkisia mutta samalla nuoruudelle ominaisen kiihkeitä rakkaudenhetkiään ja käynnistelee sitten vapaa-aikanaan netin deittisovellusta.
On hänellä sentään kirjan aikanakin – edelleen aika ennalta-arvattava – suhde, mutta sitäkin leimaa arkisuus, tavallisuus, epäromanttisuus. Kuulostaako tylsältä? Saattaa olla joidenkin mielestä; luin Juurakosta somessa melko negatiivisia mielipiteitä, mutta pidin siitä itse kuitenkin. Juuri siinä arjen miljöön ja ajatusten kuvaamisessa Alsterdal on erittäin taitava. Hänen Kramforsinsa puhkeaa elämään ja henkilöt ovat hyvin todellisen tuntuisia. Kannattaa voittaa mahdolliset ennakkoluulonsa ja lukea.
