Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Huomasin lukeneeni Alice Munroa viimeksi yli kolme vuotta sitten. Miten aika onkaan mennyt nopeasti! Vastahan hän sai Nobelin palkinnon – niin, siitä on se reilut kolme vuotta. Jupiterin kuut on ilmestynyt jo vuonna 1982, mutta suomeksi se tuli vasta nyt, 35 vuotta myöhemmin. Mikäpä siinä, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja sainpa taas hyvän syyn tarttua laadukkaaseen lyhyehkön proosan kokoelmaan.
Jupiterin kuut sisältää 11 novellia. Aiheet ovat Munron tyylille tyypillisen arkipäiväisiä: ihmissuhteita, sukulaisia, ystävyksiä. Aika paljon liikutaan pikkukaupungeissa ja hieman vanhemmissa ajoissa, noin 1940-luvulla. Kuinka paljon novellien minäkertojissa on Munroa itseään, sitä en tiedä, mutta veikkaisin että aika paljon.
Rakastamisen vaikeus on novellien pääteema, ja sitä tutkitaan monelta suunnalta. Onnettomuudessa tragedia kohtaa uskotonta aviomiestä, joka palaa mitäänsanomattoman vaimonsa luo suoraan rakastajastajattarensa sylistä. Koska suomalaiset haluavat aina bongailla yhteyksiä kotimaahamme, niin mainittakoon, että suomen kielellä on tässä novellissa melko keskeinen rooli. Vain muutaman sivun mittaisessa anekdootinomaisessa Pruessa katsotaan mielettömästä nykyhetkestä kohti järkevää tulevaisuutta parin vuoden päähän. Niminovelli Jupiterin kuut kertoo perhesiteistä ja sukurakkaudesta kuoleman kolkutellessa ovelle.
Alice Munron novellit ovat periaatteessa helposti lähestyttäviä, mutta vaativat keskittymistä, sillä sinänsä simppelistä alkuasetelmasta lähdetään yleensä esimerksiksi takaumien avulla aivan toiseen suuntaan, aivan erilaisiin assosiaatioihin kuin mihin lukija luuli törmäävänsä. Munron kieli on kaunista, älykästä, tarkkaa. Joskus sitä miettii, että mikä tässä tarinassa on nyt kertomisen arvoista, mutta niinhän se vain on, että tarina luo merkityksensä.
Jupiterin kuut on hieno novellikokoelma. Suosittelen!
