Juostu maa on ihana kirja, kaikin tavoin.
Pidin tavattomasti teoksen tyylistä. Kun luin 10-vuotiaan pikkutyttö Syksyn mietteitä ja liikkeitä, palautui oma lapsuus mieleeni. Se oma pikkutytön elämä, kun aikuiset aliarvioivat, se vaan oli jotenkin niin tuttua. Kirjassa kuvataan pienen Syksy-tytön tuntoja milloin mistäkin asiasta, pelkoja ja muita ajatuksia. Kun on perheessä jotenkin ulkopuolinen, vanhempien riitojen seuraaja.
Vastaavasti on Kalevi, vanhempi mies, jonka mietteitä joka toinen kappale on. Vanhenevan miehen ajatuksia elämästä ja siitä mitä on ollut ja mitä on nyt. Mies, joka aivan kuin kokisi kaiken jo olevan ohi, tarkkailee, muistelee ja on jollain lailla hyvin viisas ja kiltti. Kun hän tapaa Syksyn, hän haluaa olla tytölle, pelokkaalle lapselle ystävällinen.
Kirja on todella kauniisti kirjoitettu. Teksti on sana sanalta herkullista luettavaa, se tulee lähelle ja pistää ajattelemaan. Tarkkailemaan, itseään ja ympäristöä.