Tuottoisa rikoskirjailija Lawrence Block on palkittu useilla jännityskirjailijoiden palkinnoilla, ja Matthew Scudder on eräs hänen tunnetuimmista romaanisarjahahmoistaan. Scudder teki ensiesiintymisensä jo vuonna 1976, näistä romaaneista Juopon kirkko vuodelta 1986 on sarjan kuudes ja Tanssi teurastamolla vuodelta 1991 sarjan yhdeksäs romaani. Tätä nykyä Scudder-sarja on jo 16 osaa pitkä, mutta valitettavasti kaikkia varsinkaan alkupään romaaneja ei ole suomennettu. Matthew Scudder on entinen poliisi, joka on päätynyt sittemmin luopumaan virkamerkistään, alkoholisoitumaan ja tekemään satunnaisia epävirallisen yksityisetsivän hommia kavereilleen. Sarjan alkupuolella hän vielä ryyppää yöt läpeensä, mutta myöhemmin hän pääsee kuiville ja liittyy AA:han. Scudder-romaanien lisäksi Block on kirjoittanut myös muita rikosromaanisarjoja ja yksittäisiä tarinoita 1960-luvun alusta alkaen aina nykypäivään asti.
Juopon kirkossa eletään kuumaa kesää 1975. Scudderin erään juopottelukaverin vaimo tapetaan murron yhteydessä, ja kaveri pestaa Scudderin todistamaan itseään syyttömäksi. Samalla Scudderin kantakapakan omistajat joutuvat ryöstetyiksi, ja hän auttaa myös heitä selvittelemään tapausta. Välillä paukutellaan aseita, välillä kerätään tietoa ympäristöstä, välillä juodaan rankasti ja podetaan krapulaa. Lopulta päätellään ratkaisu pienistä yksityiskohdista ja kurotaan juonen päät umpeen. Kuulostaa perusdekkarilta, ja sitä Juopon kirkko toki onkin. Hyvässä ja pahassa.
Block kuljettaa Juopon kirkon tarinaa sujuvasti. Kirjan kieli on perinteistä kovaksikeitetyn dekkarin viinanhuuruista minä-kerrontaa, ja tämän kirjailija osaa. Mielenkiinto säilyy kuitenkin loppuratkaisun lähestyessä, ja Block pitää ässät hihassaan aivan viimeisille sivuille asti. Ei tässä toisaalta mitään erityisen ihmeellistä ja lajityyppiä uudistavaa ole, eikä varsinaisesta klassikosta voitane puhua. Mutkattoman viihdyttävä lukupaketti Juopon kirkko joka tapauksessa on.
Myös Tanssi teurastamolla vaikuttaa alkuun simppeliltä perusdekkarilta. Nuori ja rikas nainen murhataan, ja naisen veli palkkaa Scudderin osoittamaan aviomiehen syylliseksi. Tämä kertomus saa kuitenkin melko yllättävän käänteen Scudderin havaitessa jotain tuttua eräässä toisessa miehessä, jonka hän näkee tutkiessaan murhatun vaimon tapausta. Block kasaa kokoon nyt todella hurjan, tylyn ja synkän tarinan, jota ei ihan heikkohermoisimmille voi suositella. Sen sijaan rikoskirjallisuuden ystävälle tämäkin dekkari on helmi. Itse asiassa Tanssi teurastamolla toi Lawrence Blockille Mystery Writers of American tunnustetun Edgar-palkinnon vuoden 1991 parhaasta rikoskirjasta.
Blockin terävä dialogi pääsee Tanssissa teurastamolla vielä paremmin valloilleen kuin Juopon kirkossa ja Scudderin hahmossakin on lisää syvyyttä. Mukana on myös paljon uusia henkilöhahmoja, jotka kaikki tuovat oman mausteensa tähän mainiosti kirjoitettuun tarinaan. Vaikka perussävy onkin hyvin synkkä ja jotkut käänteet ovat suorastaan inhottavia, ei tätä kirjaa silti oikein pystynyt käsistään päästämään ennen viimeistä sivua.