Katie Lowe tekee väitöskirjaansa naisten raivosta kirjallisuuden modernismissa ja naisten kirjoittamassa nykykirjallisuudessa. Ei siis ole ihme, että Lowen esikoisromaani Jumalten verta suonissamme käsittelee samaa aihetta.
Tapahtumat sijoittuvat englantilaiseen Elm Hollow Academyn eliittikouluun, johon Violet pääsee kiitos liikenneonnettomuuden seurauksena saatujen korvausrahojen. Koulussa Violet ystävystyy vähän pahamaineisen tyttöporukan kanssa ja päätyy taideopettajan pitämään salaiseen opintopiiriin, joka kokoontuu iltaisin hylätyssä kellotornissa kuuntelemaan luentoja okkultismista, feminismistä ja naisten raivosta.
Heti alkuun maalaillaan tulevaa: seuraa tapahtumia, joiden seurauksena joku tytöistä tulee kuolemaan. Käy myös ilmi, että ystäväporukasta, jossa Violet on mukana, on ollut aikaisemmin neljäntenä jäsenenä Emily, joka niin ikään kuoli ja katosi aiemmin.
Synkkyyttä on siis luvassa, samalla kun teinitytöt käyvät läpi teini-ikäänsä ja sen tuomia vaikeuksia. Jumalat juhlivat öisin tulee hakemattakin mieleen, tämä vain jonkinlaisena teinityttövariaationa aiheesta, mutta Lowe ei kyllä pääse lähellekään Donna Tarttin mestariteosta.
Jumalten verta suonissamme on kelpo viihdekirja, mutta ei ihan nouse sellaiselle tasolle, jonka näillä aineksilla voisi saavuttaa. Koulu ja sen vähän hämäräperäinen taideopettaja Annabel vaikuttavat kovin teennäisiltä, uskottavuus vähän kärsii ja sinänsä kiinnostava aihe hukkuu kirjan keskivaiheilla tyttöjen päihteidentäyteiseen sekoiluun ja biletykseen.
Oli tämä nyt kuitenkin loppuun asti luettava, jotta selvisi, kuka tytöistä kuolee ja miksi.