Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Opiskelija Matias Homelin lähtee 1600-luvun lopulla Turusta Läänemaalle, Lihulan kylään (nykyisessä Länsi-Virossa), kotiopettajaksi paikallisen kirkkoherran ottotyttärelle. Lihulassa asui myös joitakin vuosia aiemmin Riiassa ihmissudeksi tuomittu ukko Thies noitana pidetyn suomalaisen Aaprami Pöyrysen kanssa. Thies ja Aaprami ovat jatkuvasti kyläläisten hampaissa, vaikka itse he pitävät itseään Jumalan työntekijöinä. Thies on ensimmäinen tunnustamaan, että on ihmissusi, mutta hän väittää itseään hyväksi jumalankoiraksi, sudeksi joka estää muiden ihmissusien tihutöitä.
Homelin joutuu käsistä riistäytyvien väkivaltaisten tapahtumien kirjuriksi, omien sanojensa mukaan trubaduuriksi toisten tarinaan. Ja paljon kylässä tapahtuukin, on kuin maailmanloppu olisi käsillä. Tuskin on suurista nälkävuosista selvitty, kun uusia maanvaivoja tuntuu sikiävän joka puolelta. Saatanan asioillako kylässä ollaan, mutta kuka palveleekaan ja mitä herraa?
Jumalankoirat on Virossa asuvan Ville Hytösen esikoisromaani; aiemmin hän on julkaissut lyriikkaa ja lastenkirjallisuutta. Se on kauhun, taikauskon, lihallisen ja hengellisen janon sävyttämä historiallinen romaani. Sen tapahtumat ovat rajuja, jopa yliluonnollisia. Hytönen jättää paljon selittämättä, eikä johdonmukaisuudenkaan kanssa olla aina ihan niin turhantarkkoja. Hän luo omituisen ja hieman pelottavan, salamyhkäisen tunnelman, jossa asiat joko tapahtuvat oikeasti tai sitten vain tuntuvat siltä.
Hytösen kirjaan loihtima vanhanaikaiselta kalskahtava kieli on tietoinen tyylikeino. Sen käyttö on kuitenkin jotenkin epäjohdonmukaista: välillä Hytönen luo lyyrisiä tuokiokuvia ja herkuttelee kielen vivahteilla, toisinaan taas palaa aivan normaalinoloiseen kirjasuomeen. Liekö tavoitteena ollut 300 vuotta vanhalta maistuva ilmaisu, mutta nykykieleen sovitettuna. Joka tapauksessa tässä Hytönen ampuu mielestäni vähän ohi maalin. Mieleen tulee Matias Riikosen Suuri fuuga, jossa hämmentävästi mongertava aataminaikuinen puheenparsi toimii oleellisesti paremmin.
Pienistä puutteistaan huolimatta Jumalankoirat on kelpo kertomus. Kannattaa tarttua, jos ihmissusitarinat lainkaan kiehtovat!
