Mirkka Lappalainen on palkittu historioitsija, jonka teokset ovat saaneet kiitosta erityisesti yleistajuisesta ja värikkäästä kirjoitusasustaan. Jumalan vihan ruoska jatkaa onnistumisten sarjaa, sillä kirja on selkeä, kiinnostava ja lukijan mukaansa tempaava.
Lukijan ei tarvitse olla etukäteen perehtynyt Ruotsin suurvalta-ajan historiaan pysyäkseen tapahtumien mukana, sillä myös taustoitusta on riittävästi mukana. Jumalan vihan ruoska -kirjassa käsitellään Suomessa vuosina 1695–1697 koettua suurta nälänhätää, joka tappoi lähes kolmasosan Suomen väestöstä. Lappalainen etsii kirjassa vastausta siihen, miksi kuolleisuus oli niin suuri ja mitkä asiat katastrofin kehittymiseen olivat vaikuttamassa.
Noina vuosina elettiin pieneksi jääkaudeksi kutsuttua ilmastovaihetta, mutta kuten Lappalaisen tutkimuksesta käy ilmi, pelkästään ilmastollisia syitä ei nälänhädästä voida syyttää. Aihe kytkeytyy kiinnostavasti myös nykypäivään, sillä nälänhätä ei valitettavasti ole tuntematon ilmiö nykyaikanakaan. Kirjassa todetaankin nälänhädän mekanismien olevan universaaleja ja niiden lainalaisuuksien pätevän sekä nykyisiin että entisajan maatalousyhteiskuntiin.
Jumalan vihan ruoska osoittautui varsin mielenkiintoiseksi kirjaksi, ja luin sen lähes huomaamatta loppuun parin työmatkan aikana. Lappalaisen sujuvasta kirjoitustyylistä saamat kehut pitivätkin mielestäni paikkansa, sillä raskaasta aiheesta huolimatta kirjaa ei voi kutsua vaikealukuiseksi. Myös monet pienet tarinat yksittäisten ihmisten kohtaloista kuolonvuosina lisäsivät lukijan mielenkiintoa ja konkretisoivat tapahtumia. Lisäksi lukija sai kirjan avulla muodostettua selkeän kokonaiskuvan vuosien 1695–1697 tapahtumista ja nälänhätään vaikuttaneista tekijöistä.
Kirjaa voikin suositella kaikille hyvistä tietokirjoista pitäville.