Yritin lukea Hotakaisen Jumalan sanaa sillä lailla säästäväisesti, ettei heti loppuisi, mutta kun sille antoi pikkusormen, se vei koko käden!
Jumalan sana kertoo yhdestä päivästä. Suuren konsernin pääjohtaja herra Hopeaniemi on lupautunut tv:n suoraan lähetykseen ja lähtee sinne Lapista autolla. Autonkuljettaja Armas hoitaa kuljetuksen Jaguaarilla. Lisää henkilöitä on saatu mukaan, kun Jukka Hopeaniemen isä puhuu haudan takaa. Uljas Hopeaniemi on kertonut asiansa nauhoittamalla ne jälkeen jääneille kuultavaksi. Kesken matkaa kuvioihin tulee Tapsa, tieltä poimittu. Lisäksi taustalla on Saara, autonkuljettajan tytär, ja tv:stä tuottaja ja haastattelija.
Yhden päivän romaani oli hengästyttävän upea. Pidän erityisesti Hotakaisen tyylistä päästä vauhtiin niin, että lukija ei ehdi välillä edes vetää henkeä, sillä hetkellisesti virkkeet ovat aivan mahtavan pitkiä. Loistavaa tykitystä, tekee mieli lukea monia kohtaan uudestaan.
Parhaiten henkilöistä mieleen jäi Uljas Hopeaniemi, jota olisin ”kuunnellut” enemmänkin. Asioista se, että jos ihminen on rikas, onko se syy tehdä siitä jotenkin ”rikollinen”, jos on omalla työllään rikastunut. Toisena se, että miksi sodan käynyt mies juo, ”Sellaiseen päähän on kaadettava pehmentäviä nesteitä, sillä tavalla kömpii muutama peikko edes hetkeksi korvista…”
Tämä kirja oli elämys!