Risto Isomäki jatkaa lukijoiden pelottelua maailmanlopun skenaarioillaan. Jumalan pikkusormi on jatkoa mainiolle Litium 6 -trillerille, pääosissa häärii sama reipasotteinen suomalainen turvallisuusasiantuntija Lauri Nurmi. Jumalan pikkusormi on Saharaan rakennettava jättiläismäinen aurinkotuulivoimala, joka ei miellytä kaikkia. Öljyllä rikastuneet arabit ja ydinvoimaa rakentavat suuryhtiöt eivät hankkeelle lämpene, joten ilmassa on jännitystä.
Voimalahankkeen rahoittaja haluaakin paikalle parhaan mahdollisen turvallisuusasiantuntijan, joten hän houkuttelee Nurmen eläkkeeltä hommiin. Nurmi pääsee Egyptiin ja pian alkaakin tapahtua, kun hankkeen viholliset pistävät kapuloita rattaisiin. Seuraa väkivaltaisia yhteenottoja ja huikeaa toimintaa. Nurmi hoitaa vaikeat tilanteet todella tyylikkäästi, Isomäen keksimissä ratkaisuissa on viisautta ja oivallusta.
Isomäki on niitä kirjailijoita, jotka vauhdikkaankin tarinan ohessa esitelmöivät lukijalle. Tälläkin kertaa lukija viisastuu ja oppii uutta aurinkoenergiasta, Saharan olosuhteista, alueen alkuperäisväestöstä ja niin edelleen. Luennointi ei pysäytä toimintaa liiaksi eikä oppituntien aikana ehdi pitkästyä, päinvastoin: tukeva tietosisältö vahvistaa kirjaa. Kirja vetää kiinnostavia yhteyksiä terrorismin vastaisten sotien välille, yhdistellen Bushin aloittamaa taistelua ristiretkiin ja ensimmäiseen maailmansotaan johtaneisiin tapahtumiin.
Jumalan pikkusormi on myös energiapoliittinen kannanotto, sen verran synkkiä tuomiopäivän skenaarioita Isomäki maalailee, käyttäen esimerkkinä nimeltä mainiten Olkiluotoon rakennettavaa uutta ydinvoimalaa. Kirja herättää lukijassa varmasti ajatuksia energiaratkaisuista, oli asiasta valmiiksi mitä mieltä tahansa.
Erinomainen kirja siis: huikea tieteelliseltä pohjaltaan vankka teknotrilleri, jossa on älyä ja sivistystä.