Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lauri Kemppainen on kainuulainen pappi, teologian tohtori ja räppäri. Hän on esikoisromaanissaan tarttunut vaikeisiin aiheisiin: jännitykseen ja kauhuun sekä itsensä ja juuriensa etsintään. Ja lopputulos on varsin mielenkiintoinen.
Kirja nimi, Jumalan kämmenellä, saattaisi johdattaa lukemista etsivän mieleen kenties lapsenuskoa tai idyllistä kristillisyyttä, mutta tämä romaani on jotain ihan muuta: sen mahdolliset uskonnolliset piirteet eivät juurikaan kumartele perinteille tai asetu edes kristinuskon puitteisiin.
Romaani kertoo nuoresta avioparista, Elinasta ja Tuomaksesta, jotka matkustavat pohjoiseen kohti Elinan sukutaloa, joka on asumaton rapistunut mörskä. Mutta talo sisältääkin outoja piirteitä. Kirjan sivuliepeessä kerrotaan, että ”makuuhuoneen kattoon on maalattu kuvio”. Tässäkään kirjailija ei kulje helppoa ja odotettua tietä: katossa ei suinkaan ole pentagrammi väärinpäin, vaan outo spiraali, joka näyttää olevan tehty verestä.
Tämä spiraali onkin sitten kirjassa eräänlainen johtomotiivi: se ilmestyy paikassa jos toisessakin ja merkitsee aina jonkin oudon ja pahan astumista tapahtumiin tai päähenkilöiden mieleen.
Kirjaa on takakannessa mainostettu pohjoissuomalaiseksi Twin Peaksiksi, ja kieltämättä mainitun johtomotiivin käyttö ja näennäisesti normaalit, mutta syvimmältään oudot ja pahaenteiset sivuhenkilöt, tuovatkin mieleen jotain lynchiläistä. On pikkutuhmia puhuva huoltoasemalla notkuva mies, on äärioikeistolainen poliitikko, on erikoisesti meikattu hotellin vastaanottovirkailija. Mutta jotain kummallista heissä kaikissa on, jotenkin he edustavat pikkukylän sisäistä eksentrisyyttä. Ovatko he edes todella olemassa?
Elina ja Tuomas joutuvat kokemaan paitsi syrjäkylän syksyisen pimeyden myös itsensä ja suhteensa pimeät kohdat. He etsivät itseään pohjoisen hämärässä ja löytävät kumpikin jotain uutta. Mutta mitenkään helpomman kautta tämä ei tapahdu.
”Tuomas tuntee, kuinka ikiaikainen kauhu yrittää hiipiä hänen sisälleen. Ehkä se on pimeän pelkoa, syödyksi tulemisen sanatonta paniikkia. Tai ehkä se on vavistusta näkymättömien henkivaltojen armoilla, siellä missä sähkö ei sirise ja valo ei välky, siellä missä sielu kaavitaan esiin kuin iho.”
Erikoinen, koskettava kirja, esikoisteokseksi vallan mainio. Kannattaa lukea ja antaa pohjoisen maiseman imaista mukaansa.
