Douglas Coupland on luonut mainetta sukupolvikirjailijana. Jumalan jälkeen jatkaa samoilla radoilla. Coupland kirjoittaa auki ilman uskontoa kasvaneen sukupolven näkökulmaa joukossa pohdiskelevia tarinoita. Kirjan sävy on varsin mietteliäs ja sen tyyli, Couplandin pienten piirroskuvien koristelemat tekstikatkelmat, vain lisää kirjan tunnelmaa.
Tarinat ovat irrallisia, mutta pyörivät samanlaisten henkisten kysymysten äärellä. Mikä tekee ihmisistä ihmisiä? Mihin uskoa, kun ei ole mitään mihin uskoa? Mikä on elämän, kuoleman ja rakkauden merkitys? Vastauksia näihin elämää suurempiin kysymyksiin ei luonnollisesti kannata Couplandilta odottaa, mutta asioiden pohtiminen on arvokasta itsessään ja kirja onnistuu parhaimmillaan suorastaan koskettamaan.
En ole itse sitä sukupolvea, josta Coupland kirjoittaa. Kenties 1960-luvulla syntyneitä tämä kirja koskettaa syvällisemmin. Monet kirjan aiheista ovat kuitenkin siinä määrin yleisinhimillisiä, että itse kukin löytää Couplandin pienistä tarinoista jotain itselleen läheistä. Jumalan jälkeen on lämmintä arkifilosofiaa.