Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Painovoima johtuu siitä, että Lentävä Spagettihirviö painelee meitä vuoron perään päästä alaspäin nuudelisilla ulokkeillaan. Lentävän Spagettihirviön maailman luomistyö on varmaan tehty aikanaan humalassa, koska maailmaan mahtuu niin paljon virheitä, kuten ripuli ja Céline Dion. Mutta onneksi pastafarien taivas on parempi kuin kristittyjen – siellä on oluttulivuori ja stripparitehdas.
Pastafarismi on tietenkin täyttä kieli poskessa luotua uskontoparodiaa, mutta parodian konstein muistakin uskonnoista voidaan näyttää naurettavia piirteitä. Miksi minkään uskonnon pitäisi olla oikeassa? Miksi me yhä luemme ja tulkitsemme kirjaimellisesti tuhansia vuosia vanhoja pyhiä kirjoituksia? Miksei Raamattua tai Koraania saisi tai peräti pitäisi kyseenalaistaa, miten uskonnoilla on yhä vain voimakas ote yhteiskunnasta, kysyy toimittaja ja tietokirjailija Markus Tiittula teoksessaan Jumalakortti : uskonnon ja politiikan epäpyhä liitto.
Uskontoa on pidetty pohjana ihmisen maailmankäsityksille. Kun ympärillä tapahtuu selittämättömiä tapahtumia, on tarve luoda jonkinlainen perusta sille, miten kaikki on saanut alkunsa ja mistä kaikki johtuu. Luonnontieteellisen tiedon kehittymistä ja maailmankuvan avartumista tämän kautta on pidetty uskontojen keskuudessa enemmän uhkana kuin mahdollisuutena, ja tässä aletaankin päästä Tiittulan kirjan kovaan ytimeen: uskonto on tapa hallita ja kahlita ihmisiä ja kansoja. Koska oma usko on se oikea, oikeuttaa se kammottavat teot vääräuskoisia kohtaan – sodat, orjuuttamisen, pakkokäännytykset, kansanmurhat. Lisäksi uskonnon kautta hallitaan omia kansalaisia ja rajoitetaan heidän itsemääräämisoikeuttaan. Naisten asema, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja muutkin yleiset kansalaisvapaudet jäävät usein uskonnon jalkoihin.
Lukuisin esimerkein meiltä ja muualta – Yhdysvaltain kristillisen oikeiston piiristä, mormoniyhteisöistä, Jerusalemin jännitteistä, Unkarin populistiseminaarista ja niin edelleen – Markus Tiittula kokoaa vaikuttavaa aineistoa uskonnon ja politiikan kieroutuneesta suhteesta. Hän haastattelee lukuisia tutkijoita ja uskonnollisia toimijoita ympäri maailman. Yhtenä maltillisimmista järjen äänistä kuullaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luomaa, joka sanoo Raamatun olevan vaarallinen lyömäase silloin kun siitä nostetaan yksittäisiä lauseita ja katkelmia omien toimien perusteluiksi.
Miksi uskonnon nimissä on sitten edelleen, 2020-luvulla, mahdollista perustella jos jonkinlaisia ihmisoikeus- ja itsemääräämisloukkauksia aborttioikeuden rajoituksista pyhään sotaan? Tämä on suuri kysymys, johon Tiittulakaan ei pysty vastaamaan. Ehkä ongelmien tekeminen näkyväksi ja niiitä vastaan protestointi joskus vielä johtaa muutoksiin? Hyvänä periaatteena voi pitää sitä, että uskokoon kukin mitä uskoo ja tehköön omalle elämälleen uskontonsa vaateiden mukaan, mutta muiden hallinta ja tuomitseminen oman uskon perusteella on aina kyseenalaista. Jumalakortti on hyvä puheenvuoro, kannattaa lukea.
