Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Erik Wahlströmin Jumala on vuonna 2006 julkaistu satiirinen romaani kristinuskosta. Kirja kertoo kirjaimellisen Raamatun tulkinnan Jumalasta, jossa korostetaan Vanhan testamentin Jumalan ihmismäisyyttä.
Tämä tarkoittaa, että tässä romaanissa Jumala on tavallisen näköinen mies, jolla vain on universumia muokkaavia voimia. Jo tässä vaiheessa romaani on aika hauska, koska olemme nykyään tottuneet abstraktiin Jumalaan, eikä niinkään kuvaan jostain ukkelista taivaassa.
Jos kuitenkin tuntee syvemmin Raamatun teologiaa, tämä romaani on vähän liian ilkeämielinen ja perustuu lähes tahalliseen väärinymmärtämiseen.
Koko juoni on ihmiskunnan historia Jumalan ja arkkienkeleiden perspektiivistä. Koska Vanhan testamentin ja Uuden testamentin jumalat eroavat toisistaan, kirjailija on keksinyt, että Jumala ”aikuistui” kahden testamentin välissä.
Romaani alkaa sillä, että oikeastaan koko todellisuus syntyi, kun Jumala runkkasi, eikä pyyhkinyt pois siemensyöksyään, vaan alkoi kasvattaa siitä meidän universumia. Jumala on vihainen ja epävarma teini, joka vihaa naisia, koska he pelottavat häntä. Tämän vuoksi Vanha testamentti on niin naisvihamielinen.
Samaan aikaan Jumala on kateellinen ja hänellä on pakkomielle ympärileikattujen esinahkojen kanssa. Tämä tarkoittaa, että Jumala yrittää väkivallalla varmistaa, että vain häntä palvotaan ja kaikkien juutalaisten esinahat leikataan. Mitä Jumala tekee esinahoilla? Hän kerää ne suuren teltan näytehyllyihin! Jumala käy välillä teltassa, pyyhkii hyllyjen pölyjä ja järjestelee ja ihailee esinahkoja, kun tämä haluaa rentoutua ja puuhailla jotain pientä ja kivaa, pitkän päivän jälkeen.
Kirjan juonen mukaan Jumala ei miettinyt loppuun asti, mitä hän tekisi ihmiskunnan kanssa, mutta koska hän on todellisuuden mahtavin olento, kukaan ei voinut kyseenalaistaa Jumalaa. Tämä alkupuolen suunnittelemattomuus aiheuttaa sitten kaikenlaisia ongelmia, joita Jumala ja enkelit yrittävät korjata improvisoiduilla hätäratkaisuilla. Nämä ratkaisut aiheuttavat vuorostaan uusia ongelmia, jolloin kaikki taivaalliset olennot joutuvat jatkuvasti miettimään, mitä seuraavaksi.
Keskiajan saavuttua ihmiskunta kehittää teologian, jota sitten Jumala ja enkelit hyödyntävät ymmärtääkseen, mitä he itse olivatkaan oikein tehneet ja miksi.
Päähenkilöinä ovat Jumala, Jeesus ja äiti Maria, jotka sitten vetävät eri suuntiin köyttä ihmiskunnan kehityksestä ja painotuksista. Siinä välissä enkeleillä on omat mielipiteet ihmiskunnasta, mutta lopulta heidänkin on toteltava Jumalan käskyjä.
Nauroin ääneen joillekin kohdille romaanista, mutta kirja menee alkuinnostuksen jälkeen vähän tylsäksi. Jos on lukenut Raamatun kannesta kanteen, tietää suunnilleen ennakkoon mihin juoni menee ja mistä vedetään vitsejä.
Jumala on aika absurdi ja perverssi satiiri kristinuskon järjettömyydestä, mutta tämä on pääosin hauskaa ainoastaan todella vihaisille uusateisteille, koska vähänkään teologiaa tuntevalle koko romaani on yksi suuri olkiukko. Toki kirjassa on muutama yksittäinen hyvä vitsi, mutta kokonaisuus on aika ankea.