Edellinen Antti Hautalehto -kirja Operaatio Troijalainen oli sen verran tiukkaa tavaraa, että Julma oli pakollista luettavaa. Eikä kirja pettänyt, vaan tarjosi vielä edellistäkin tiukemman lukuelämyksen.
Hautalehto saa ylennyksen tutkinnanjohtajaksi ja käsiin lävähtää heti vaikea tapaus: Porvoon seudulla toimii järjestelmällinen ja täsmällinen pedofiili, joka kaappaa tyttöjä. Mies on todellinen ammattilainen, joka ei jätä jälkiä. Paine ratkaista juttu on kova, kimpussa ovat sekä lehdistö että sisäministeri.
Eikä siinä vielä kaikki: Operaatio Troijalainen suututti rikollisliigan sen verran pahasti, että Antin päästä on luvattu tuhti tapporaha. Palkkamurhaajat ovat siis perässä.
Julma on aineksiltaan melko tavanomainen, eikä varsinaisesti auraa uutta maaperää poliisikirjallisuudessa, mutta kirja on kirjoitettu hyvin, joten sitä on todella ilo lukea. Erityisesti miellytti poliisien keskinäinen läpänheitto, joka on rankkaan työhön sopivasti varsin karskia. Huumori on mustansävyistä ja sitä riittää tasoittamaan jännitystä ja toimintaa.
Mun hommassa ei passaa heitellä mitään lonkalta. Kaiken pitää perustua tutkittuihin faktoihin. Ei riitä että karhun tiedetään paskovan metsään. Ensin pitää määritellä mikä on metsä ja mikä on paska. Sitten haastatellaan ainakin sata karhua ja tehdään niistä käyttäytymistilastot joita verrataan muiden tutkijoiden karhunpaskomistutkimuksiin.
Julma on nimestään huolimatta myös varsin hauska kirja. Täysi vaihde päällä rullaava kirja toimii alusta loppuun. Suosittelen, mutta aloittakaa Antti Hautalehdon seikkailut Operaatio Troijalaisesta.